Keskellä yötä kuului taas kellot, ja suuri karavaani asettautui kaivon ympärille, missä meillä oli leirimme. Tavarapaaleja ja kuormasatuloita ladottiin päällekkäin, kameelit päästettiin laitumelle, teltta pystytettiin, tulia viritettiin, kiinalaiset huusivat ja rähisivät. Kokonaisuudessaan se oli vilkas taulu erämaan yöpimeässä.
Kameelikaravaanit Ning-shan ja Liang-tsheo-fun välillä käyttävät pitkää pohjoista aavikkotietä kernaammin kuin eteläistä, paljoa lyhempää ajotietä pääasiassa päästäkseen tullihuoneista ja majatalo-maksuista ynnä muista kustannuksista, joita tulee kulkiessa asutuissa seuduissa. Pohjoisella tiellä he ovat vapaat kaikista näistä maksuista ja kulettavat kerallaan evästä minkä tarvitsevat, enimmäkseen suuria leipäkakkuja. Kameelit hoitavat itse itsensä ja syövät erämaan kuivia, kovia kasveja. Karavaani ei lähde liikkeelle ennenkuin kolmen aikaan iltapäivällä, jotta kameelit saisivat syödä niin kauvan kuin on valoisa, ja matkaavat sitten yöllä. Kaivolla laitetaan illallinen, jona on "mieniä", kuivatusta lihasta ja vihanneksista sekä murennetusta leivästä keitettyä soppaa, ja teetä.
Oivallista, leveätä ja kovaa tietä kulkien, joka keltaisena nauhana suikersi arojen yli, saavuimme tammikuun 12 p. pieneen Vang-je-fun kaupunkiin, missä lepuutimme kameeleja yhden päivän.
Oli meillä muitakin asioita toimitettavana. Molemmat tjing-fanilaiset miehet saivat eron ja pari uutta otettiin palvelukseen, joiden oli seurattava meitä Ning-shaan. Hankimme lisää eväsvaroja ja ostimme joukon mongolilaisia koristeita. Minä kävin vieraisilla mongoliruhtinas Norvon, erään "vang'in" eli Kiinan keisarin alle kuuluvan vasallikuninkaan luona. Hän oli samalla kaupungin päämies ja asui tavallisessa kiinalaisessa jamenissa kaupungin muurin sisäpuolella. Useiden ylhäisten, kiinalaisessa puvussa olevien mongolien ympäröimänä hän otti minut hyvin ystävällisesti vastaan suuressa, yksinkertaisessa paljasseinäisessä huoneessa. Hän oli valkoviiksinen vanha mies puettuna aito valkeaan puseroon.
Keskustelu kävi vilkkaaksi ja luisti sujuvasti ilman tulkin apua. Erittäin huvitti häntä tietää minkä maan miehiä minä olin, ja siinä tarkoituksessa minä sain isolle paperiarkille piirustaa Ruotsin ja osoittaa missä se oli Kiinaan nähden. Muuan sihteeri lisäsi vaatimattomaan karttaan kaikki tarpeelliset nimet kiinankielellä.
Tammikuun 18 p. saavuimme viho viimein Ning-shaan ja menimme suoraan lähetyssaarnaajien taloon.
Suuri ilo oli minulle tavata täällä kansalaiseni, herra ja rouva Pilquistit, kahden mies- ja yhden naisapulaisensa kera, ja heidän vierasvaraisessa talossaan levätä kaksi päivää. Mikä nautinto saadessa nukkua hyvin lämmitetyssä huoneessa ja kunnollisessa sängyssä, tarvitsematta pinota päälleen turkkivuorta, jottei paleltuisi jääkurikaksi! Olipa kuin olisi ruotsalaisella pohjalla maannut tuolla etäisessä maassa.
Ning-shassa tehtiin lähetystyötä voimakkaasti ja menestyksellä. Siellä oli 30 kristittyä kiinalaista käsittävä seurakunta ja raamatunselityksiä pidettiin aamuin ja illoin. Evankelisia kirjasia kiinankielellä jaettiin lentolehtinä kaduilla ja ne olivat houkutelleet monta kiinalaista, joskin vain uteliaisuudesta, lähetystalolle. Kaupungin huomattavimman valtasuonen varrelta oli herra Pilquist vuokrannut huoneen, ja siinä pidettiin jumalanpalveluksia, joissa ohikulkijat kävivät.
Rouva Pilquist kertoi minulle kiinalaisnaisista. Ylen harvoin hän sanoi tavattavan kaksikymmenvuotiasta naista, joka ei olisi naimisissa. Usein he menevät miehelään kahdentoista tai viidentoista vuoden ijässä, ja jo pikku tyttöinä ollessaan he pyytävät vanhempiaan silpomaan heidän jalkansa ja ikävöivät sitä, sillä he tietävät, ettei kukaan mies katsoisi heihin, jollei heillä ole pienet jalat.
Leikkaus suoritetaan heidän ollessa viiden tai kuuden vuoden ikäisiä. Ison varpaan ja sen lähimmän naapurin väliltä leikataan jalka halki, neljä varvasta väännetään käsivoimalla kyrsäksi jalkaterän alle, ja sitten kääritään jalka vahvoilla siteillä, joka tekee, että tuo pakolla aikaansaatu muodottomuus jää semmoiseksi. Kengät täytyy tehdä erikseen kumpaankin jalkaan eikä niitä sen vuoksi ole koskaan myymälöissä valmiina. Kantapää keikkuu käydessä hyvän matkaa maan yläpuolella ja poloinen nainen tukee ruumiinpainoaan isoon varpaasen, joka on kengän keskellä ja toisten varpaiden selkäpuolella.