Aksakali teki heti johtopäätöksensä asiassa. Mikseivät he olleet heti vieneet tavaroita Liu Darinille ennenkuin vakooja sekaantui asiaan? Niin, se oli Togda Bekin syy; (tämä mies oli aikoinaan ollut jus-bashi Jakub Bekin sotaväessä ja jo silloin tunnettu ja kammottu julmana ja huonona miehenä), hän oli saanut tiedon asiasta ja houkutellut itsessään rehelliset ja hyväsydämmiset metsästäjät piiloittamaan kaikki, sittemmin perästäpäin myymään tavarat ja pitämään sen mitä saattoi käyttää.
Sen vuoksi sainkin nyt takaisin vain semmoisia kaluja, joilla alkuasukkaat eivät mitään tehneet, kuten osan tieteellisiä kojeita, valokuvauskoneen jalustan, apteekin, sikareja, mittalaudan, petroolikeittiön ja kaksi valokuvauskonetta. Viimeksi mainituista ei ollut kuitenkaan paljon iloa, Tavek-kelin asukkaat kun olivat anastaneet levyt käyttääkseen niitä ristikko-ikkunainsa ruutuina. Minun täytyi sen vuoksi edelleen tyytyä tekemään kynäpiirroksia.
Metsästäjät olivat suostuneet Togda Bekin ehdotukseen ja ehtineet jo hävittää tavaroita 3,000 markan arvosta. Ahmed Mergen ja Kasim Akhun, jotka olivat olleet matkassamme Kerija-darjan tienoilla, olivat koko matkan pysyneet hyvin viattoman näköisinä. Luultavasti heillä kuitenkin oli paha omatunto, koska aina, kun puhe sattui koskemaan aavikkomatkaa, vakuuttelivat, että kadotetut tavarat kyllä löydettäisiin ja että he kotimatkalla Tjimenista etsisivät niitä.
Niinikään ymmärsin nyt minkä vuoksi beki oleskellessani Tavek-kelissä oli pitänyt minua tavallisessa talossa eikä milloinkaan ollut kutsunut omaansa. Varastetut tavarat olivat näet siellä kätkettyinä mattoihin ja huopapeitteisiin ja olisi ne mahdollisesti voinut huomata.
Myöskin Liu Darin oli kuulustellut miehiä, ja havaittuaan että lukitsemani arkut oli murrettu auki hän oli kysynyt miehiltä, kuinka he olivat uskaltaneet tehdä semmoista, ja eivätkö he tienneet, että niin hyvin Kiinan laki kuin muhammettiläisten "sherie" kieltää väkivallan teon toisen omaisuudelle. Arkut olivat olleet niin raskaat, olivat he selittäneet, että sisällys täytyi kantaa pikku osissa.
Kaikki tämä tapahtui pari kuukautta ennen Khotaniin palaamistani. Metsästäjiä oli kidutettu pakottaakseen heidät tunnustamaan, heille oli annettu selkään ja sitten viety vankilaan. Vaan ovela beki oli vapaalla jalalla.
Minun palattuani Khotaniin ruvettiin asiaa taas tutkimaan. Aksakalilla oli vakooja "jamenissa" ottamassa selkoa mitä siellä tapahtui. Olimme kuitenkin vakuutetut, että Liu Darin menettelisi täysin oikeudenmukaisesti eikä antaisi itseään ostaa.
Mutta varkaiden kohtalo oli kokonaan minun vallassani, sillä kiinalainen kidutus tekee rangaistavista raajarikkoja, ja ne päivät, jotka vanki poloiset olivat viettäneet tuomiotaan odottaen, olivat tuskin kadehdittavia. Alun pitäen oli tietysti aikomukseni päästää heidät paljaalla säikäytyksellä ja kohdella heitä lempeästi.
Nyt rupesi Liu Darin tuomariksi ja esiintyi pontevasti ja mahtavasti. Hän pyysi tietoa arkuissa olleista tavaroista ja niiden arvosta. Ne saatuaan hän läksi itse etäiseen Tavek-keliin, missä jutun käsitteleminen uudelleen alkoi, sittemmin Khotanissa jatkettavaksi. Tiedot olivat hyvin ristiriitaisia. Liu Darin tahtoi sen vuoksi käyttää kiristyspenkkiä ja tulikouria. Mutta kun minä mitä lujimmin vastustin sitä, tahtoi hän ainakin käyttää raipparangaistusta, ja piiskaajat raippoineen olivat koko kuulusteluajan läsnä. Minä selitin silloin, että minun, jos semmoinen tuomio pannaan toimeen, täytyy poistua, sillä maani tavan mukaan pidetään vääränä rikollisenkin pahoin pitelemistä. Hän lupasi täyttää toivomukseni.
Kun metsästäjät yksimielisesti väittivät jättäneensä kaikki tavarat Togda Bekille ja että, jos jotain puuttui, vain hän saattoi antaa tietoja, mutta hän puolestaan piti kiinni siitä, että metsästäjät olivat varastaneet kaikki mitä oli kateissa, julisti Liu Darin seuraavan Salomonin tuomion: "Toinen asianosainen valehtelee, mutta kuulustelusta ei käy selville kumpiko. Minä tuomitsen siis molemmat asianosaiset kahden päivän kuluessa vieraallemme maksamaan hävinneiden tavarain arvon 5,000 tengehillä (3,000 markalla)."