Mutta aksakali, jota herra Petrovskij oli aikanaan varottanut, ei ollut jättänyt asiaa siihen. Hän oli kuulustellut Jussufia ankarasti, ja tämä oli lopulta tunnustanut saaneensa revolverin Togda Bekilta, Tavek-kelin päälliköltä. Aksakali antoi revolverin sitten Liu Darinille, joka Dao Tajn kautta toimitti sen minulle. Huomattuaan asian herättävän jonkunlaista huomiota Jussuf oli pitänyt viisaampana lähteä Urumtjiin. Kun hänestä ei sen enempää kuulunut, alkoi aksakali epäillä ja lähetti ovelan vakoojan Tavek-keliin pitämään silmällä Togda Bekiä ja tämän taloa. Ryysyihin pukeutuneena vakooja meni sinne ja suoritti osansa niin hyvin, että Togda Bek otti hänet palvelukseensa pannen hänet lammaspaimeneksi. Niin samoili hän ympäriinsä seudussa bekin laumojen kanssa ja hoiti toimensa isäntänsä täydelliseksi tyytyväisyydeksi.
Hänen palkkansa ei ollut suuri, mutta eräänä päivänä hän meni bekin taloon saadakseen itselleen sen vähän mikä hänellä oli vaadittavana. Hän aikoi juuri käydä sisään, kun beki syöksyi ylös ja ajoi hänet pellolle. Mutta enempää hänen ei tarvinnut tietääkkään. Hän oli ehtinyt nähdä, että beki sekä hänen seurassaan kolme metsästäjäämme: Ahmed Mergen, Kasim Akhun ja Togda Shah, sekä Jakub Shah, joka oli opastanut meidät ensimäisen kaupungin raunioille aavikolla, istui kyykistyneenä muutamien arkkujen ympärillä. Useita tavaroita, jotka olivat saattaneet kuulua vain eurooppalaiselle, oli otettu niistä ulos ja syydetty matoille.
Vakooja pysyi tyynen näköisenä, sai palkkansa ja tallusteli hitaasti matkaansa. Mutta parhaiksi päästyään näköpiiristä hän heittäytyi parhaan hevosen selkään, minkä tapasi ja ajoi täyttä karkua Khotaniin ilmoittamaan aksakalille mitä oli nähnyt. Tämä ilmoitti heti asian Liu Darinille, joka lähetti kaksi virkamiestä ja muutamia sotilaita Tavek-keliin tutkimaan bekin taloa ja panemaan tavarat takavarikkoon.
Mutta beki oli kohta kaivannut paimentaan, ja kun yksi hevonenkin oli kateissa, aavisti hän pahaa ja lähetti ratsastajan täyttä laukkaa ajamaan karkuria takaa. Tämä oli kuitenkin siksi paljon edellä, ettei häntä enää yllätetty, ja käsitti sitä paitsi hyvin, että henki riippui ensimäisenä joutumisesta.
Nyt oli beki pahassa satimessa; mutta hän suoriutui kuin valtioviisas, latoi tavarat paikoilleen ja vei ne Khotaniin. Sinne hän saapui Liu Darinin lähettien seurassa ja jätti koko roskan ambanille sanoen tavarain vasta pari päivää sitten joutuneen hänen huostaansa.
Metsästäjätkin menivät kaupunkiin, missä kaikki liittolaiset asettuivat samaan karavaanimajalaan asumaan. Mutta sielläkin oli aksakalilla vakooja, ja tämä saattoi heti kertoa, että beki illoin opetti metsästäjille mitä heidän pitäisi vastata Liu Darinille, kun hän epäilemättä kohta kuulustelisi heitä.
Sitten aksakali kuulusteli metsästäjiämme, samoja miehiä, jotka Islam Bajn kera vähää ennen haaksirikkoamme aavikolla turhaan olivat etsineet telttaa. Nyt he kertoivat viime talvella palanneensa noiden kolmen poppelin luo ja muutaman päivänmatkan siitä noudatelleensa ketun jälkiä suoraan länttä kohti. He olivat lopulta löytäneet paikan missä kettu oli pysähtynyt ja kuoputtanut syvältä hiekkaa, joka siinä oli liituvalkoista. Se havaittiin olevan jauhoja.
Metsästäjät olivat silloin alkaneet kaivaa ja viimein löytäneet teltan, jota nyt peitti jalan korkuinen hiekka yli teltan seipäiden. Siitä he sitten olivat nostaneet tavaran toisensa perästä ja vieneet ne aaseilla joelle.
Tämä kertomus oli itsessään oikein mieltäkiinnittävä. Se osoitti näet, että hiekkasärkkä, jolle teltta oli pystytetty, oli kasvanut kaksi metriä. Saattoihan sellaista tapahtua, sillä teltta tietysti pidätti tuulen lennättämää hiekkaa. Kesällä 1895 oli nähtävästi tuullut paljon, mutta talvi oli kuten tavallisesti ollut melkein tyyni, ja ketun jälet pysyivät sen vuoksi selvästi näkyvissä.
Luultavasti ketut olivat jo kesällä saaneet vainua kanoista ja ruokatavaroista ja lähteneet aavikolle kokeilemaan. Yhden kanan luurangon metsästäjät olivat löytäneet muutamalta hiekkasärkältä kaukaa leiristä, mutta kuolleiden ihmisten ruumiita he eivät olleet nähneet. Mahdollisesti kuolleet olivat toukokuun 2 päivän yönä kontanneet kappaleen matkan loitommaksi.