Seuraavana päivänä oli kaikki valmiina matkalle lähtöä varten. Ikäänkuin hän ei vielä olisi tehnyt minulle tarpeeksi suuria palveluksia, lähetti Shi Darin minulle nyt runsaan varaston sokeria ja tupakkaa, juuri sitä mitä tarvitsin, ja sai vastalahjaksi muutamia pikku kaluja ja karttoja, joita ilman tulin toimeen.
Ja niin lähdettiin länttä kohti. Eräässä puistossa Tjarkhlikin ulkoreunalla seisoi kolme kameeliamme syöden lehtiä alas riippuvista oksista. Lähetimme niille kaihomielisen jäähyväistervehdyksen, mutta ne eivät kunnioittaneet meitä edes yhdellä silmäyksellä, söivät vain tyynesti meheviä oksia.
Mutta nyt täytyy minun taas ahdasalaisen tilan vuoksi melkein lentää niiden yhdeksänkymmenen peninkulman yli, jotka vielä erottivat meidät Khotanista. Ja kuitenkin olisin kovasti mielelläni tahtonut seikkaperäisesti kertoella näistä seuduista, missä keräsimme runsaan määrän kokemuksia.
Toukokuun 27 p. ratsastimme Khotaniin, terveinä, mutta väsyneinä ja selittämätöntä mielihyvää tuntien saadessamme nyt ruveta joksikin aikaa lepäämään.
20.
MUUAN JÄLKILASKU.
Lukija muistaa epäilemättä, kuinka meidän onnettomalla aavikkomatkallamme huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa 1895 täytyi hiekkasärkille jättää teltta ynnä melkein kaikki matkatavarat, arvoltaan lähes 7,500 markkaa, sekä kaksi miestä, jotka kuolivat janoon. Heidän leskensä tulivat sitten itkien ja valittaen Kashgariin minun siellä oleskellessani ja pyysivät saada kuolleet takaisin. Annoin heille niin paljon hopeata kuin kassani myönsi. Uusia varustuksia laittaessa ja uusia seikkailuja ajatellessa koko juttu sitten melkein unohtui.
Kun kuitenkin jo, kesällä 1895 ruotsalainen upseerin revolveri, joka oli kuulunut Näär kameelin kuormaan, odottamatta joutui käsiimme Kashgarissa, heräsi meissä epäluuloja. Sekä pääkonsuli Petrovskij että Kiinan kuvernööri käskivät Khotanissa toimeenpanna tutkimuksia, joista kuitenkaan ei ollut mitään hyötyä.
Tammikuun alussa 1896 tulin itse Khotaniin ja läksin taas sieltä täysin varmana, että teltta, matkatavarat ja kuolleet miehet aikoja sitten olivat hautautuneet hiekkaan. Arvelkaa sen vuoksi hämmästystäni, kun Liu Darin samana päivänä kuin palasin Khotaniin, toukokuun 27 p:nä, lähetti suuren osan noita tavaroitani, joita en ollut vuosikauteen nähnyt, asuntooni!
Tuo kauppias, Jussuf, joka oli antanut kuolevalle Islam Bajlle vettä, oli Khotaniin palattuaan jättänyt ruotsalaisen revolverin länsi-turkestanilaisten kauppiasten aksakalille, Sejd Akhram Bajlle, ilmeisesti tarkoituksella voittaa hänen luottamuksensa ja vaitiolonsa.