Sillan toisella puolen leviää taas silmän siintämättömiin ulottuva ruohotasanko paimentolaisineen. Taivaan rannalla näkyy puutarhoja, taatelipalmuja ja kupooleja. Se on Katserunin kaupunki, jonne saavuimme kello puoli 9. Minä menin suoraan sähhölennätin-asemalle, jonka virkamies, Englantia puhuva armeenialainen, ystävällisesti otti minut vastaan, tarjosi viiniä, päivällistä, tupakkaa ja asuntoa. Herra Fargues oli antanut hänellekin käskyn vastaanottaa minut.
Katserunissa on 7-8,000 asukasta. Useimmat talot ovat valkoiseksi kalkitut ja jotenkin siistit, mutta suuri osa niistä on autiona ja rappeutunut. Katserun näyttää kuitenkin enemmän itämaalaiselta kuin mikään muu kaupunki mitä ennen olin nähnyt. Tähän on syynä osaksi taatelipalmut, joita joka pihalla viljellään, ollen kansan tärkein ruokakasvi, osaksi kuumuus, joka nyt, kun on tullut alas varsinaisilta vuorilta, tuntuu yhä tukahuttavammalta.
Tästä käy tie tasaisella tasangolla aina Shapuriin asti. Molemmin puolin on laajalti suuria harvaan kylvettyjä mutta suloisesti tuoksuvia viljelysmaita, joita niitetään puoli-ympyriäisillä käsisirpeillä. Puita sitä vastoin kasvaa yhä harvemmassa ja maisema kadottaa yhä enemmän suuremmoisen kauneutensa.
Shapur on pieni kylä, jossa on vanha hyvin säilynyt linnoitus. Paikka on tunnettu niistä kauniista korkokuvista, joita on hakattu kallioseinään sen pohjoispuolelle. Siellä tahdoin kaikin mokomin käydä. Palkkasin sentähden kylästä pojan saattamaan minua muinaisjäännöksille. Vuori on runsaan penikulman päässä Shapurista ja sinne viepä tie käy tasaisen heinää ja pensaita kasvavan tasangon yli, jossa mateli lukemattomia käärmeitä ja jossa oli suuret joukot kyyhkysiä ja kanalintuja. Persialainen oli sentähden ottanut mukaansa pyssyn, ja oli käyden, mutta vaikka hän useasti katosi viidakkoon ja ampui monta laukausta, ei hänen kuitenkaan onnistunut saada muuta kuin pari kyyhkystä. Parin tuntisen ratsastuksen perästä tulimme kahden kohtisuoran kallioseinän luokse, joiden välissä on pieni sievä laakso ja sen pohjassa kiitää jotenkin leveä puro Shapurin-tasankoa kohti. Sen rannoilla on taajoja, läpipääsemättömiä pensaita, ja laaksossa kasvaa runsaasti rehevää ruohoa. Oikealla kallioseinällä on kaksi taulua, joista toinen taulu on jaettu moneen ruutuun ja ympärillä on puoliympyränmuotoinen komero. Jokaisessa ruudussa on erityinen kuvaryhmä, jossa on ratsastajia, sotilaita, pitkät keihäät käsissä y.m. Keskimmäinen ryhmä esittää kuningas Saporin hevosen selässä, hänen edessään on Roomalainen polvisillaan, ojennetuin käsin. Kuninkaan yli liitelee enkeli; tämä on luultavasti palkan ja voiton kuvaus. Toinenkin taulu oikeassa seinämässä esittää kuningas Saporin hevosenselässä, Tässä hän käskevästi ja majesteetillisesti ojentaa kätensä; hevosen jaloissa on kuoleva roomalainen. Samoinkuin edellisessä polvistuu tässäkin kuninkaan edessä mies, paljain päin; eteenpäin ojennetut kädet, sisäpuolet ylöspäin käännettyinä osoittavat hänen armoa anovaksi. Se on roomalainen keisari Valerianus, jonka Sapor 3:nnella vuosisadalla j.Kr. Edessan luona voitti ja vangitsi.[28] Kun Sapor perusti tuon aikonaan niin kukoistavan ja kuuluisan Shapurin, ikuistutti hän myös ympärillä oleviin kallioihin voittonsa roomalaisista. Monessa muussakin paikassa Persiassa, niinkuin Nakshi Rustanin luona on samallaisia tauluja, joissa päähenkilöinä ovat Sapor ja Valerianus. Ensimmäinen taulu vasemmalla seinällä on myös jaettu moneen osaan ja siinä näkee ratsastajia ja sotilaita keihäineen ja jousineen. Toisessa taulussa nähdään kuningas hevosen selässä kohtaavan kameleilla ajavia sotilaita, ja kolmannessa kaksi ratsastavaa kuningasta tulevan vastatusten. Nämät kolme viimemainittua korkokuvaa ovat jotenkin korkealla maasta, josta syystä niiden eteen on kallioon hakattu kapea käytävä. Vähän matkan päässä etempänä laaksossa on luola ja sen lähellä on 7 m pitkä kuvapatsas. Sekin kuvaa kuningas Sapor'ia kruunu päässä.
Kun olin katsellut ja piirtänyt useimmat korkokuvat, sijoituimme kirkkaan, kalarikkaan puron rannalle ja lepäsimme tunnin ajan. Sitten palasimme Shapuriin, jossa söimme päivällistä.
KUUDESTOISTA LUKU.
Ratsastus Bushiriin ja matka Persian lahden yli.
Kello 6 i.p. lähdimme Shapurista. Kuljetaan vielä muutama tunti tasangolla ja sitten tullaan yht'äkkiä vuorisolaan, jossa paikoittain on syvä kuilu, ihan jalkojen vieressä. Toisella puolen leviää taas tasanko laajoine peltoineen. Täällä kohtasimme karavaanin, jossa oli sata arapialaista toivioretkeläistä, kaikki muulien selässä. Retkikunnassa oli ainoastaan kaksi naista, jotka menivät Meshediin. Toivioretkeläiset eivät näyttäneet juuri paljon tietävän Persian maantiedosta, päättäen siitä, että muutamat heistä kyselivät, luulemmeko että he jo huomenna tai ylihuomenna ehtivät Ispahaniin. Kun selitin heille, että he vasta viiden tai kuudentoista päivän perästä saattoivat nähdä Ispahanin minareetteja, näyttivät he hyvin alakuloisilta.
Kello 10 illalla saavuimme Kemaredjin kylään ja karavaani-asemalle. Kun olin yhdellä karavaanilla saanut tavattoman suuren taatelikakun, sijoituimme porttikäytävään, sillä se oli karavaani-asemalla ainoa paikka asuttavassa kunnossa.
Kemaredjin seutu on pahassa maineessa ryövärien pesäpaikkana. Sentähden käyvätkin kaikki, joilla vaan on siihen varoja, olkoonpa sitte paimenia tahi maanviljelijöitä, pyssyillä varustettuina.