Rantakadun varrella on monta huomattavaa rakennusta, niinkuin suuremmoinen tehdas, jonka omistaa höyrylaivayhtiö "Kavkas i Merkur", venäläinen tullikamari, kuvernöörin palatsi y.m. sekä useita myymälöitä, joista tahdon mainita vaan yhden höyste- ja viinikaupan, jonka omistaa eräs vanha valkohapsinen armeenialainen, nimeltä Grikonov. Kun hän muun muassa myy oikeata, hienoa Ruotsin punssia (Riiasta), ovat ruotsalaiset insinöörit antaneet hänelle tuon komean kunnianimen "Ruotsin konsuli".
Bakun asukasluku on noin 60,000. Enimmän on siellä venäläisiä, tattarilaisia ja armeenialaisia, mutta näitten ohessa on siellä paljon muitakin kansoja, niinkuin georgialaisia, leskinejä, tjerkessejä, persialaisia ja kreikkalaisia. Eurooppalaisista kansoita on siellä paitsi venäläisiä, enimmän ruotsalaisia ja suomalaisia. Näitä on noin 200 henkeä. Useimmat niistä ovat Nobel yhtiön palveluksessa, joko insinööreinä, johtajina ja työmiehinä Balakanissa, tai "Mustan kaupungin" tehtaissa, taikka ovat he katteinina ja koneenkäyttäjinä Nobelin tai Merkuryhtiön laivoissa. Niille insinööreille, jotka työskentelevät "Mustan kaupungin" tislauslaitoksissa, on Ludvig Nobel Kaspian meren rannalle, vähän matkaa Mustasta kaupungista rakennuttanut komean, mukavan huvilan, jossa on biljaardi, keilarata, tanssisali y.m. Sen nimi on "Villa Petrolia".
Tattarilaiskylät, joita on koko joukko siellä täällä niemimaalla, ovat jotenkin samannäköiset kuin Bakun tattarilainen kaupungin osa: ryhmä matalia, litteäkattoisia kivirakennuksia, joita toisistaan erottaa ahtaat, likaiset kadut. Jokaisessa kylässä on yksi tai useampia kirkkoja ja kouluja, sekä saunoja, tee- ja hedelmäravintoloita. Monessa kylässä näkee myös vanhojen linnojen, tornien ja muurien raunioita. Niin esim. suojasi Romana kylää muinoin sota-aikoina sangen suuri linnoitus, jonka raunioita vielä näkee kylän edustalla jyrkällä rinteellä, jossa sillä on luja ja hallitseva asema.
Mutta Surakanissa on kuitenkin jotain, joka paljon enemmin kiinnittää mieltä kuin linnoitukset ja muurit, nim. vanha intialainen tulenpalvelijoitten rakentama temppeli. Temppeli, joka on pari sataa askelta kylän ulkopuolella, on pieni, neliporttinen ja kupukattoinen kivirakennus. Holvin alla paloi muinoin sisässä ikuinen tuli, jota maan sisustasta nousevat kaasut vireillä pitivät. Kaasua johtamaan oli tehty kapea putkenmuotoinen reikä, jonka suu oli temppelin lattiassa. Tätä tulta, joka yöt ja päivät paloi suurena, punakeltaisena lieskana, palveltiin jumalallisella kunnioituksella. Temppeliä ympäröi kultakin neljältä sivulta matala, yhtenäinen, temppelipihan muodostama rakennus; ja keskellä tätä pihaa on itse temppeli. Huoneet ovat sisältä rapatut ja varustetut seinään kiinnitetyillä kivipenkeillä. Jokaisen huoneen sisimmässä osassa on pieni, erityinen kamari, jonka lattiassa on alttarinmuotoinen ylönnys. Tähänkin johdettiin kaasua, joka sytytettynä valaisi muuten pimeätä huonetta ja tätä palveltiin määrättyinä vuorokauden hetkinä. Temppelipihan yhdeltä puolelta johtaa iso portti ulos arolle. Tämän portin päällä kohoaa hammaspykäinen torni, jossa on huone, arvattavasti vahtia varten. Muurin ulkokyljessä on portin yli piirrettynä intiankielinen kirjoitus intialaisilla kirjaimilla. Tässä muun muassa ilmoitetaan temppelin olevan 150 v. vanhan. Tämä kaikki on erittäin hyvin säilynyt. Lienee aikoinaan ollut soma näky, kun ylimmäinen pappi yöllisen jumalanpalveluksen aikana astui tämän pienen temppelin rappusille ja taikatulen valossa puhui ympärillä seisoville, hartaasti kuunteleville tulenpalvelijoille.
Heti Surakanin ulkopuolella palaa vieläkin arolla ikuisia tulia. Kaasuja tunkee täällä niin suuressa määrin maan sisustasta, että jos sauvalla pistää reiän maahan ja pitää palavan tulitikun sen kohdalla, niin kaasu syttyy ja palaa, kunnes reikä tukitaan, tahi tuuli sen sammuttaa. Näitten ikuisesti palavien tulien ympärille, joita on noin 30 tahi 40, ovat tattarilaiset rakentaneet kivimuureja, joissa he polttavat kalkkia. Kuumuus on niin suuri, että monet kivistä ovat valkoisen hehkuvia. Nämät suuret liehuvat, kovien tuulenpuuskien repimät liekit, luovat öiseen aikaan arolle kummallisen, Bakuun asti näkyvän valon.
Surakanissa on myös iso, raa'an naftan tislauslaitos. Tämän omistaja, herra Kokerov, käyttää näitä tulia höyry- ja tislauskoneitten liikuntovoimaksi, tosiaankin halpaa ja helposti hoidettua polttoainetta! Tehtaan pihaakin valaistaan täten sytytetyllä kaasulla, jota johdetaan korkeisiin, onttoihin kivipyramiideihin. Ikuiset tulet ovat siis saaneet ihan toisen tehtävän, kuin mikä niillä oli tulenpalvelijoitten aikana. Tämän omituisen lahon viimeiset jäsenet, n.s. kebrit, ovat vetäytyneet uskonheimolaistensa luo Bombaihin.
Eräs toinen ilmiö, joka on sangen tavallinen niemimaalla ja joka ehkä on likeisessä yhteydessä voimakkaan kaasuvirtauksen kanssa, on liejutulivuoret. Dosentti H. Sjögren on laskenut 30 terävästi esiinpistävää tulivuorikeilaa Kaspian tulivuoriseudussa. Vähemmän arvoisia tulivuoria taas on paljon enemmän. Viime aikoina useimmin toimessa olleet tulivuoret ovat ennenmainitun Alijatin rautatieaseman lähellä, aivan meren rannalla, jossa dos. Sjögren on niitä tarkannut. ja kertoellut monta niiden purkausta.[2]
Niemimaalla löytyvistä tulivuorista mainitsen ainoastaan sen, joka on 12 virstaa Balakanista länteen, juuri tattarilaiskylän Binagadin vieressä. Tämä, jonka venäläinen nimi on "Grjäsni vulkan", on säännöllisesti muodostunut 160 m korkea keila.
Purkautuessa nousee ja laskee lieju tulivuoren suussa ikäänkuin ulos- ja sisäänhengittäessä, jolloin pinnalle muodostuu suuria, kaasun täyttämiä kuplia. Minuutissa voi syntyä pari kuplaa, ja näitten haljetessa roiskuu lieju laajalti ympäri; eräässä Grjäsni vulkanin purkauksessa viskautui liejua parin virstan päähän tulivuoren aukosta. Koko vuorikeilaa ympäröi harmaansininen savikerros, joka on juossut ja hyytynyt pitkin vuoren rinnettä. Savi on sitkeätä, mutta sen kuivettua, syntyy siihen usein syviä rakoja. Näitä opin tuntemaan ratsastaessani ylös Grjäsni vulkanille; hevosen jalka vajosi useat kerrat salaisiin rakoihin ja tämä teki nousun erittäin vaaralliseksi.
Liejutulivuorten purkausta seuraa usein tuli-ilmiöitä, mustaa naftaa sekä ukkosenkaltaisia jyräyksiä sisästä ja täräyksiä tulivuoren seinämissä.