Monilla atolleilla kasvaa kookospalmuja, ja ainoastaan siellä, missä niitä on, ovat nuo rengassaaret asuttavia. Kuinka ihmeellisiltä ne näyttävätkään laivasta, joka lähestyy niitä! Näkee ainoastaan palmujen latvat taivaanrannan yläpuolella; itse saari on liian matala näkymään. Voisi luulla kulkevansa meren rajattoman Saharan keidasta kohti. Viimein esiintyy saaren kiinteä korallikamarakin. Renkaan ulkopuolella pauhaavat meren aallot, mutta laguuni päilyy kirkkaana kuin kuvastin korallien ja palmujen suojassa.
Seitsemäntuhatta polynesialaista alkuasukasta elää "Saaripilvessä", parisataa kullakin atollilla. He ansaitsevat toimeentulonsa helmillä ja perlamutilla ja vaihtavat itselleen europalaista rihkamaa ylen korkeihin hintoihin. Joillakuilla saarilla viljellään leipäpuita, ananaseja ja banaaneja. Alkuasukkaat ovat mitä oivallisimpia merimiehiä, ja he eivät olekaan mitään elinkautisia vankeja saarillaan. He käyttävät naisten kutomia mattoja purjeina ja peräriukuja, jotka auttavat veneiden tasapainoa, ja he kulkevat pelottomina saarelta toiselle. Ranska on kohottanut kolmivärisen lippunsa "Saaripilven" atolleille ja niiden lähimmille läntisille naapureille.
Seuratkaamme vielä albatrossin lentoa Seurasaarille. Ryhmän isoin, Tahiti, on kaikista Etelämeren saarista kaunein ja kuuluisin. Siellä näkee se taas tulivuoria, jotka ovat ammoin sammuneet, jylhän ihania kallioita, jotka kasvavat sankkaa metsää, läpipääsemättömiä saniais- ja heinätiheikköjä, ja pitkin rinteitä solisee vilkkaita puroja alas laguuneihin, joita erottavat merestä korallien mestarillisesti rakennetut aallonmurtajat. Rannalla kasvavat nuo ikuiset kookospalmut, jotka ovat yhtä erikoisia Etelämeren saarille kuin taatelipalmut vanhan maailman aavikkoseuduille. Täällä on mitä herttaisin ilmanala, lämmin, tasainen, troopillinen meri-ilmasto, jossa kesän ja talven erotuksena on ainoastaan pari astetta. Kaakkoispasaati puhaltelee kaiken vuotta. Myrskyt ovat harvinaisia, sataa parahiksi, ja kuumetaudeista ei ole tietoakaan.
Alkuasukkailla on iloinen ja valoisa elämänkatsomus. He koristelevat hiuksiaan kukkasseppeleillä, heidän käyntinsä on kevyttä ja vapaata, eivätkä he tunteneet mitään suruja, ennen kuin valkoihoiset tulivat tärvelemään heidän elämänsä ja vapautensa. Mutta valkoihoisten keskuudessa kirjoteltiin runoja ja satuja, joissa oli Tahiti näyttämönä, ja monien kirjailijain mielikuvituksessa muuttui saari maiseksi paratiisiksi.
Nyt kuolevat Tahitin nuoret miehet ja naiset, ja heidän tilalleen tulee kiinalaisia, europalaisia ja luoteisten saarten alkuasukkaita. Jäljelläolevat viljelevät kuitenkin vielä peltojaan ja kulkevat kalastuskanooteillaan rantalaguuneilla sekä keräävät kookospähkinät oikealla ajalla. Hiuksillaan kantavat he vielä kukkasseppeleitä — viimeisenä heijastuksena onnellisemmasta elelystä. Kyyhkyset kuhertelevat puissa, vihreät ja vaaleansiniset papukaijat kirkuvat vihlovasti. Hevoset, nautaeläimet, lampaat, vuohet ja siat kuuluvat uusiin tulokkaisiin; sisiliskoja, skorpioneja, kärpäsiä ja moskiitoja on suunnattomasti.
Reheviä puutarhoja ja viehättävää luontoa ei europalaisten ole onnistunut tärvellä. Ja fregattilintu, meren kotka, jonka pyrstösulilla Tahitin päälliköt muinoin koristelivat päälakiaan, yöpyy vielä nytkin rannan puihin ja etsii saaliinsa kaukaa ulapalta.
Albatrossin katse ei ole hiukan synkistymättä, kun se havaitsee fregattilinnun. Se näkee siinä kilpailijan. Niin laajoja matkoja ei fregattilintu tee kuin albatrossi; niin kauvas merelle se ei uskaltaudu, mutta se on erinomainen lentäjä ja esiintyy mitä häikäilemättömimpänä rosvona. Se seuraa delfiinejä ja petokaloja, riistääkseen niiltä saalista, ja muita lintuja pakottaa se julkeasti luovuttamaan sille ruuan juuri kun ovat sitä nielemässä. Kun kalastajat ovat ulkona verkkojaan kokemassa, viistää se niin läheltä venettä, että sitä voi hotaista airolla. Ja se on niin ihastunut heleihin ja räikeihin väreihin, että se ajattelematta syöksyy alas fregattien punaisiin viireihin, jotka liehuvat tuulessa, heiluen sinne ja tänne laivan vaaruessa. Se kohoaa huimaavaan korkeuteen kuten kotka, eikä mikään ihmisten kaukoputki vedä vertoja sen terävänäköisyydelle. Sieltä ylhäältä se näkee pienimmänkin kalan, joka leikkii veden kalvossa. Mieluimmin vaanii se lentokaloja ja sieppaa niitä ilmasta juuri kun ne levitetyin evin leijailevat aaltojen yläpuolella; myöskin pyytää se uppisukelluksilla niitä syvyyksistä. Saatuaan kalan kohoaa se ylös, ja jos kala on epämukavasti sen nokassa, laskee se sen irti, mutta sieppaa sen kiinni uudelleen ennen kuin se on ehtinyt veden pintaan; ja sen tempun se uudistaa kerran toisensa perästä, kunnes kala on vaivattomasti nielaistavissa.
Albatrossi lohduttautuu pian fregattilinnun patustelusta ammatissaan ja jatkaa läntislentoaan Samoa-saaria kohti. Sinne on sillä melko taival avointa merta oikaistavana. Se miettii kaikkea ihmeellistä, mitä on kokenut tuhatpenikulmaisilla matkoillaan kaikilla maapallon merillä. Se on nähnyt meteorikiviä poksahtavan lumpeen avoimella valtamerellä, tiedonhaluisten ihmisten koskaan saamatta siitä aavistustakaan. Se on kuullut kumeata jymyä meren sylistä, kykenemättä käsittämään, että syvyydessä tapahtui tulivuorenpurkauksia yhtä salassa sen kuin ihmistenkin silmiltä. Se on nähnyt saaria muodostuvan ja taas häviävän, ennen kuin niitä on merkitty millekään merikortille, ja se on nähnyt vaarallisia kareja kohoavan ylös siitä missä vesi oli ennen syvää ja missä laivat mitään pahaa aavistamatta ovat menneet turmioon.
Mutta mitä syvyyksissä tapahtuu, sen tietävät ihmiset paremmin kuin se. Tosin eivät he ole uskaltautuneet kuuttakymmentä metriä syvemmälle, kun taasen kolmenkymmenen metrin syvyydessä voivat sukeltajat viipyä pari tuntia työskentelemässä siltarakennuksissa, uponneiden laivojen pelastamisessa ja sen sellaisessa. Sitä vastoin on valtameriä luodattu melkein kaikkialta ja otettu pohjanäytteitä lähes penikulmaa syvältä. Tiedetään, että valtamerten pohja on kaikkein suurimmalta osaltaan elimellisen liejun ja punaisen saven peittämää, ja että kasvielämä sammuu auringonvalon mukana jo kahden- tai kolmensadan metrin syvyydessä, kun sitävastoin eläinkunta ei tiedä mitään rajoja. Kaikkein syvimmissäkin paikoissa elää pieniä olioita, jotka eivät vähintäkään kärsi koko valtameren raskaasta painosta. Pohjaa kohti painuu alituisena sateena kalkkikuona myriadeista pikkuelävistä, jotka viihtyvät kaikkialla meressä. Niiden kuorista keräytyy mittaamattomien ajanjaksojen kuluessa valtaisia kerrostumia tuolla pilkkopimeässä syvyydessä, missä jotkut kalat ovat omavaloisia, toisten elävien oleskellessa ikuisessa sokeudessa ja läpitunkemattomassa yössä.
Kuinka usein onkaan tapahtunut, että pitkälle matkalle lähtenyt laiva ei ole milloinkaan saapunut määräpaikkaansa eikä milloinkaan palannut! Myöskin meren suurella taistelutantereella voi puhua haavottuneista, kuolleista ja kadonneista. Voidaan turhaan odottaa tietoja kuukausia ja vuosia. Albatrossi voisi selittää asian, sillä se näki, kun alus meni karille ja vajosi. Se ja sen esi-isät ovat nähneet paljon sellaista elämänsä päivinä. Sehän on seurannut lukemattomia laivoja edes takaisin.