Arvotuksellinen ja kaamea on vesipeittoinen maanpinta täällä viiden kilometrin syvyydessä. Loppumattomat lakeudet levittäytyvät kaikille tahoille. Penikulmittain on meren pohja tasainen kuin pöytä. Me ihmettelisimme tätä lohdutonta tasaisuutta, jos jättiläismoisen valonheittäjän hohteessa vaeltaisimme tuolla alhaalla. Vihdoin tulisimme seudulle, missä meren pohja kohoaisi, ensin hitaasti, sitten yhä nopeammin ja jyrkemmin. Jos seuraisimme rinnettä ylöspäin läpi vesikerrosten, huomaisimme päivän alkavan valjeta, niinkuin aamun lähestyessä, ja me saavuttaisimme vesikerroksen, jonka läpi itse aurinkokin näkyisi. Sekin lisääntyisi valovoimaltaan. Syvyydessä, missä laiva pysyy tuomiopäivään asti, on vesi jääkylmää, tuskin enempää kuin puolitoista astetta lämmintä. Mutta minkä ylemmä tulemme, sikäli lämpömäärä kohoaa, aluksi hitaasti, sitten yhä joutuisammin, ja viimein on vesi haaleata, auringon paistaessa kirkkaasti läpi suolaisen kristallin ja alkaessamme tuntea aavistusta aallokon keinunnasta.
Täällä katseemme hurmaantuisi näyistä yhtä kauneista, mutta heleämmistä ja värikkäämmistä kuin maan kuivalla pinnalla. Me vaeltaisimme läpi reheväin tummanvihreiden, vaaleanvihreiden, keltaisten, punaisten ja lasikirkkaiden leväpuistojen ja samoaisimme hämyisiä ruskoleväkorpia. Toisinaan metsä harventuisi ja jättäisi vapaan näköalan läpi sinertävän veden, missä ihmeelliset kalat ajavat nuolennopeasti toisiaan. Meren pohjan pehmeän hiekan yläpuolella näkisimme leveitä, latuskaisia kaloja uiskentelevan lappeellaan, mutta meidän lähestyessämme ne painautuisivat pohjaa vasten ja tekisivät muutamia nopeita liikkeitä evillään, peittäytyäkseen hiekkaan ja piiloutuakseen vihollisen näkyvistä. — Siellä me näkisimme pääjalkaisia, noita pehmeitä nilviäisiä, joilla on pitkät liikkumis- ja tarttumisraajat. Ja kun me saapuisimme, pusertaisivat nuo hirviöt "mustepussistaan" mustaa nestettä, joka tekisi veden sameaksi niiden ympärillä ja kätkisi ne ahdistajiltaan. Silloin johtuisivat mieleemme ne eriskummalliset mustekalat, joista merimiehet kertoilevat, että ne ovat vaarallisia isoille laivoillekin. Mutta me emme hymyilisi niille kertomuksille, sillä meri kätkee kenties paljonkin sellaisia salaisuuksia, joita ihmiset eivät vielä tähän asti ole päässeet näkemään.
Jokaisella askeleellamme näkisimme me sienien ja korallisärkkien välissä kummallisia merisiiliä ja meritähtiä, komeita näkinkenkiä ja simpukoita. Ja kauvan viipyisimme erakkoäyriäisten seassa. Jos tarkastaisimme niitä lähemmin, niin huomaisimme niiden takaosan niin pehmeäksi ja paljaaksi, että eläimen sitä suojellakseen täytyy etsiä tyhjä näkinkenkä, jonka sisään se saa ryömityksi takaperosin. Ainoastaan kova eturuumis ja saksijalat pistävät esiin näkinkengän suusta, ja erakkoäyriäinen laahaa ryöstämäänsä suojusta mukanaan, mihin ikänä sen tie kulkee. Mutta kun äyriäinen kasvaa ja näkinkenkä käy liian ahtaaksi, menee viisas erakko toiseen, tilavampaan kuoreen. — Juhlallisin tuntein ja lumoutuneina tuosta ihalasta, satumaisesta, hiljaisesta elämästä alhaalla syvyyden sinivihreissä, milloin pimeissä, milloin päivän himmeästi valaisemissa vesiluolissa, me unohtaisimme todellisuuden ja uskoisimme kaiken olevan unta. Ainoastaan aaltojen solinan ja tuulten suhinan ajatteleminen saisi meidät eroamaan merenpohjasta ja sen ihanuuksista, palataksemme palmusaaren kamaralle.
19. Australian halki.
Yhä lännempänä kohoavat Samoa-saaret korkeine tulivuoriperäisine kallioineen, hohkakivi- ja laavakerroksineen, uhkeine metsineen ja vesiputouksineen, jotka ovat kaksikinsataa metriä korkeita ja mitä rehevimmän kasvullisuuden ympäröimiä. Vesaikkojen ja saniaisten, köynnöskasvien ja Intiaa muistuttavien yrttien yläpuolella liihottelee komeita perhosia. Öisin ovat yölepakot kuutamolla parveilemassa.
Sokeriruo'on lehdillä katettujen pitkulaisten majojen ympärillä, joiden multapermanto on peitetty kookosmatoilla, askartelee kellanruskeita polynesialaisia, joilla on voimakas ruumiinrakenne ja ylpeä ryhti. Heillä on yläruumis paljaana, he käyttävät simpukoista ja hampaista liitettyjä kaulakoristeita, somistautuvat kukkasiin ja höyheniin, voitelevat ruumiinsa kookosöljyllä ja tatuoivat ihoansa osittain. Säveinä ja hilpeinä luonteeltaan ovat hekin joutuneet valkoihoisten häiritsemiksi, ja heidän on ollut pakko luovuttaa saariryhmänsä Saksalle ja Pohjois-Amerikalle.
Samoa-saarilla sataa runsaasti. Mustat pilvet painuvat merenpintaa kohti; rajut pilvenpatsaat imevät vettä kierukanmuotoisina pylväinä, laajeten yläpäästään kuin männyn latvus; rankkasade puhkeaa, ja sitä voi kestää viikkokausia. Joka paikka käy märäksi ja liejuiseksi, ja tulitikkuja on turha koettaa raapia syttymään. Melkein jokavuotisena vitsauksena ovat saarille tuhoisat pyörremyrskyt. Ne tulevat äkkiä. Rannikolle paiskautuu laivoja pirstaleiksi. Pellot ja istutukset tärveltyvät. Kookospalmujen lehtiä lentelee ilmassa kuin sulkia, ja jos myrsky on pahinta laatua, niin kaatuvat puutkin pitkinä riveinä kuin jättiläisviikatteella niitettyinä.
Samoa-saaret ovat säännöllisessä liikeyhteydessä Sandwich-saarten kanssa, ja viimemainituista säteilee höyrylaivalinjoja Aasiaan, Amerikaan ja Australiaan, kuin tähtenä. Fidschi-saaret sivuuttaa sähkölennätinkaapeli, joka on laskettu pitkin Tyynen valtameren pohjaa. Me jätämme sikseen Fidschi-saaret, Salomo-saaret ja kaikki muut, jotka ovat kuin sortuneen sillan pylväinä matkalla Aasian rannikolle. Vaikka Uusi Kaledonia onkin niin lähellä länsipuolella, ei meitä houkuttele tämä saari, jota ranskalaiset käyttävät rangaistussiirtolana.
Mieluummin ohjaamme kulkumme etelään ja näemme ennen pitkää Uuden Seelannin pohjoisen saaren tunturien pistäytyvän esiin taivaanrannalta. Niiden joukossa kohoaa Tongariron toimiva tulivuori, jolla on seitsemän kraateria, ja siitä koilliseen kiehuu kraaterijärvi Taupo honkakivikallioiden välissä. Ja tämän järven pohjoispuolella on monta pienempää järveä, joiden ympärillä kohoilee höyrypilviä kuumista lähteistä, ja monet korkeat geisirit pursuavat taivasta kohden kuin suihkukaivot.
Eteläisen saaren vuoret kulkevat pitkin länsirannikkoa aivan kuin Skandinavian ja Amerikan tunturijonot, mahtavia jäätikkökielekkeitä pistäytyy niiden ikuisista lumikentistä, ja niiden joet juoksevat mitä ihanimpiin alppijärviin. Me luomme ohimennen silmäyksen siihen jättiläiskorkeaan vuoreen, joka on saanut nimensä suuren merenkulkija Cookin mukaan. Tasangoilla ja rinteillä kulkevat paimenet suunnattomine lammaslaumoineen. Metsä viheriöitsee ikuisesti. Pohjoisessa kasvaa havupuita. Niiden rungot ovat kuin pilarikäytavinä, niiden latvat kuin kunnianarvoisten tuomiokirkkojen holvit. Siellä kasvaa pyökkejä ja saniaispuita ja kiertokasveja, mutta palmut loppuvat eteläisen saaren puolivälissä, sillä tämän alapää on liian kylmä niille.