Tuon tuostakin täytyi heidän pysähtyä lumimyrskyn vuoksi. Teltit he olivat uhranneet ja ryömivät sensijaan rekien väliin, jotka peittivät purjeella. Kerran vajosi Nansen sukset jalassa ja olisi hukkunut, ellei Johansen olisi päässyt apuun viime hetkessä. Vettynyt lumi oli ohuen jään verhona. Heidän täytyi aina pitää varansa ja etsiä kannattavaa jäätä. Ruokavarat loppuivat, mutta meressä vilisi mursuja. Toisinaan olivat eläimet niin pelottomia, makaillessaan ryhminä jäällä, että Nansen saattoi mennä ihan lähelle valokuvaamaan niitä. Kun yksi uros ammuttiin, makasivat toiset paikoillaan, ja ainoastaan suksenporkilla huidellen pääsi niistä eroon. Silloin laahustivat ne peräkkäin tiehensä ja molskahtivat pää edellä veteen, joka näytti kiehuvan niiden ympärillä.

Kerran oli vaeltajilla niin tasainen jää ja hyvä myötätuuli, että he nostivat purjeet rekiin, seisoivat suksilla edessä ja ohjasivat ja antoivat luistaa, jotta viuhui.

Toisena kertana purjehtivat he yhteenköytetyillä kajakeilla ja aikoivat poiketa maihin eräälle saarelle, saadakseen paremman näköalan. Kajakkipari kiinnitettiin nahkanarulla. Heidän kuljeskellessaan saaren laella huudahti Johansen: "Hei, kajakithan ovat karussa!" He ryntäsivät alas rantaan. Tuuli kävi maalta päin. Ulapalla oli armottomasti menossa koko heidän nykyinen maallinen tukensa. "Ota kelloni!" huusi Nansen, heitti pari vaatekappaletta yltään, hyppäsi jääkylmään veteen ja lähti uimaan kajakkien perässä. Nämä ajelehtivat nopeammin kuin Nansen ui. Näytti toivottomalta. Hän tunsi jäsentensä jäykistyvän, mutta hänen mielestään sopi yhtä hyvin nukkuakin kuin uida takaisin ilman aluksia. Hän ponnisteli henkensä edestä, väsyi, asettui selälleen, jatkoi, näki välimatkan lyhenevän ja elpyi viimeiseen yritykseen. Hän oli aivan puutunut ja uppoamaisillaan, kun sai kiinni aluksiin sidotusta suksesta ja pääsi sen varassa hengähtämään. Sitte hän vääntäytyi toiseen kajakkiin ja souti takaisin, takaisin, hytisten ja hampaat loukkua lyöden, jäykkänä ja siniseksi kylmettyneenä. Mutta maihin hän saapui. Johansen pisti hänet makuusäkkiin ja latoi hänen päälleen mitä saatavissa oli. Ja muutaman tunnin nukuttuaan oli hän pirteä kuin särki ja antoi illallisen maistua. Yhä eteenpäin etelää kohti joutuu heidän uskalias retkensä yli jään ja aaltojen. Nyt purjehtivat he enimmäkseen kajakeilla. Mursu sukelsi esille Nansenin aluksen vierestä ja koetteli torahampaillaan sen kestävyyttä, ollen vetää sekä kajakin että soutajan mukanaan suolaiseen syvyyteen. Kun eläin oli vetäytynyt tiehensä, tunsi Nansen epämieluisan kylmää ja kosteaa jaloissaan. Hän souti lähimmälle jäänreunalle. Siinä vajosi matalaan veteen kajakki, joka oli vähitellen täyttynyt, ja koko sen sisältö kastui ja turmeltui. Silloin täytyi heidän pitää kunnollinen pysähdys ja korjata kaikki vammat, mursujen röhkiessä ja puhkuessa ihan likellä.

Tämä Nansenin matka on urotyönä ainoa laatuaan naparetkien historiassa. "Erebuksen" ja "Terrorin" 134 miehestä ei ainoakaan ollut kyennyt pelastautumaan, vaikka he eivät olleet menettäneet laivojansa ja vaikka olivat aivan lähellä rannikkoa, missä oli ihmisiä ja riistaa. De Long oli menehtynyt epäsuotuisissa olosuhteissa. Mutta nämä kaksi norjalaista olivat nyt viettäneet napamerellä viisitoista kuukautta ilman mitään vaurioita, vieläpä pysyen mitä parhaassa voinnissa.

Heidän vapautumisensa hetki oli lähellä. Kesäkuun 17. p:nä tapasi Nansen äkkiarvaamatta miehen koirineen, englantilaisen Jacksonin, joka oli oleskellut kaksi vuotta Frans Josefin maalla, tehden rekimatkoja ja tutkimuksia. He menivät Jacksonin taloon, jonne Johansen myöskin haettiin. Kesällä tuli alus tuomaan Jacksonille lisätarpeita. Sillä laivalla matkustivat Nansen ja Johansen kotiaan. Jo Vuoreijassa saivat he sähkösanomia omaisiltaan, ja heidän ilollaan ei ollut rajoja. Ainoastaan yksi huoli painoi heitä. Missä oli "Fram?"

Eräänä yönä herätettiin Nansen Hammerfestissä. Oven takana seisoi lähetti ja tahtoi heti puhutella häntä. Kyllä, mutta lähetin piti odottaa, kunnes hän sai vaatteet yllensä, arveli Nansen. Vihdoin tuli hän ulos. Sähkölennätinkonttorin päällikkö itse oli lähettinä. "Niin, katsokaas, minulla on sähkösanoma, joka varmaan herättää mielenkiintoanne", sanoi lennätinpäällikkö. Nansen avasi ja luki: "'Fram' saapunut mitä parhaassa kunnossa. Kaikki hyvin laivalla. Lähden heti Tromsöhön. Tervetuloa kotiin." Ja sähkösanoman lähettäjä oli "Framin" kapteeni, urhoollinen ja uskollinen Sverdrup.

23. Ilmapurjehtija.

Ruotsalainen Andrée oli jo tunnettu ilmapallopurjehtija ja kuuluisa tavattoman vaarallisesta retkestään öisessä syysmyrskyssä Ahvenanmaan saariston yli, kun hän esitti suunnitelman ilmapallomatkaa varten, joka ei rajottunut Itämereen. Hän tahtoi leijua yli koko Pohjoisen Jäämeren Huippuvuorilta Beringin salmelle, 370 penikulman taipaleen, ja mikäli mahdollista lentää suoraan pohjoisnavan yli. Se on rohkein suunnitelma, mitä tutkimusmatkailija on milloinkaan laatinut. Ja Andrée oli miettinyt niin kauvan ja niin tarkkaan, että hän tiesi täsmälleen, kuinka paljon mikin nuora, mikin ruuvi sai painaa. Pallo oli valmistettava kaksinkertaisesta ja kolminkertaisesta kiinalaisesta silkistä ja öljyttävä sekä ulkoa että sisältä, jotta se menettäisi mahdollisimman vähän 4.500 kuutiometrin suuruisesta vetykaasu-sisällöstään. Läpimitta olisi kaksikymmentä metriä, ja yläosan pinta verhottaisiin kalotilla, joka estäisi lumen tarttumasta verkkoon.

Pitkien laahusköysien avulla pidettäisiin pallo aina samalla korkeudella. Ne valmistettaisiin kookoskuiduista, jotta ne kelluisivat veden päällä; jään yli liukuisivat ne paljoa keveämmin kuin maan yli, missä ne usein tarttuvat puihin ja muihin esineihin ja panevat pallon vaarallisesti nytkähtelemään. Jos puolet köyttä on maassa ja toinen puolikas leijuu ilmassa, niin ainoastaan jälkimäinen painaa palloa alaspäin. Mutta jos pallo vaipuu, joutuu yhä suurempi osa köyttä lepäämään maassa, joten pallo keventyy ja kohoaa. Laahusköydet estävät sitä myös nousemasta liian korkealle, sillä mitä pitemmät osat köysiä riippuu ilmassa, sitä enemmän ne painavat palloa taas alas. Seurauksena on, että se aina pysyy jokseenkin samalla korkeudella maan pinnasta.

Laahusköysillä on toinenkin tarkoitus. Kihnaten meren pintaa tai jäätä ne ehkäisevät pallon nopeutta. Tuuli kulkee senvuoksi joutuisammin kuin pallo, joka ei ole vapaa, vaan laahautuu maan varassa. Asettamalla purjeen jommallekummalle sivulle voipi siis jossain määrin ohjata palloa oikealle tai vasemmalle vallitsevasta tuulensuunnasta.