Ylhäisten lamain kulkue astuu lehterille, kantaen tashi-laman ylipapillisia arvomerkkejä. Kunnioittava suhina valtaa kumartavan yleisön, kun hänen pyhyytensä sitte verkalleen astelee paikalleen ja istuutuu jalat ristissä parille pielukselle, jättäen vain kasvonsa näkyviin esiripun aukosta. Hän näyttää nuorelta mieheltä; päässä on iso keltainen hiippa, joka kuitenkin muodoltaan enemmän muistuttaa kypärää, yllä keltainen silkkikauhtana, käsissään hän pitelee rukousnauhaa. Hänen oikealla puolellaan istuu nuorempi veli, herttua Kung Gushuk, isäntäni, kolmen muun maallisen herran keralla, vasemmalla taasen valtioministeri Lobsang Tsundo Gjamtso, pikkuinen, pyylevä, kaljupää kardinaali, ja tashi-laman opettaja sekä hänen kuuromykkä äitinsä, jota olisin ajellun päänsä takia pitänyt miehenä, ellei minulle olisi toisin sanottu. Heidän takanaan näkyy hämärässä suuri ryhmä ylhäisiä lamoja, kaikki keltaisissa kauhtanoissa — arkiväri on punainen. Heidän ryhtinsä ja esiintymisensä on kauttaaltaan hienon ylimyksellistä.
Meidän katseemme kohtaavat toisensa usein; hänen pyhyytensä näyttää tuntevan suurta harrastusta vieraitansa kohtaan. Jo ennen juhlamenojen alkua oli hän lähettänyt puutarhaani erään laman tuomaan minulle "tadahiksi" pitkän kaistaleen hienoa valkeata silkkiä, hänen tervehdyksenänsä ja kohteIiaisuuden-osotuksenansa. Nyt useammat munkit hiljaisesti kattoivat taakseni pöydäntapaiselle rahille herkullisen valikoiman hedelmiä ja makeisia kukkuraisiin messinkikulhoihin ja tarjoilivat paksua voiteetä, ilmottaen virkistykset pantshen rinpotshen lähettämiksi. Kohdatessani hänen katseensa nousin nyt kumartamaan, hänen nyökäyttäessään minulle ystävällisesti myhäillen.
Uskonnollisiin juhlamenoihin kuului useampia merkillisiä naamiotansseja. Yhdentoista pääjumalan lipuilla tervehdittiin suurlamaa, kukin niistä oman kantajansa pitelemänä; munkkien kulkue kantoi saattueessa pyhiä temppeliastioita suitsutuksinensa, jättiläismoinen soittokunta muokkasi vaskipasuuniansa, huilujansa, rumpujansa ja symbaalejansa. Jäännöksenä muinaisen ajan ihmisuhreista lienee ollut se meno, että arghamiksi nimitetty naamioittu olento juhlallisen salaperäisen tanssin jälkeen valoi lehterin kiviportaille maljallisen vuohenverta — vaikka buddhalainen käsky kieltää "sammuttamasta ainoatakaan elonkipinää". Tämä käsky ei kuitenkaan estä munkkeja syömästä lihaakin, mutta silloin käyttäen tavallisia teurastajia.
Bagtsham on nimeltään hirvittävään paholaisnaamioon kätkeytynyt tanssija, joka ohjaa muuatta piiritanssia, ennen kuin korvia huumaavan pärrytyksen lomissa sekä erään naispuolisen henkiolennon esittäjä että kamaloiksi kummituksiksi pukeutuneet lamat suorittavat numeronsa, tehden katselijoihin varsin valtaavan vaikutuksen. Toivioretkeläisten keskessä tarjoilevat alemman luokan munkit ilmaiseksi teetä. Panem et circenses! Munkit tietävät, miten heidän on vaaliminen lampaitansa. Mitäpä merkitsee haaskata joku jakinkuormallinen tiiliteetä kerran tai kahdesti vuodessa, kun he itse elävät yksinomaan kansan kustannuksella ja siitä pietarinpenningistä, mikä ehtymättömästi heruu temppeleihin toivioretkeläisten masseista.
Lopuksi sytytettiin nuotio, jossa juhlallisin taikamenoin leimautettiin tuhaksi pitkä paperisuikale. Tälle paperille oli kirjoitettuna kaikki paha, mistä tahdottiin alkavana vuonna vapautua, kaikki häijyjen demoonien kartettavat juonet ja vehkeet, samalla kun se edusti menneen vuoden kärsimyksiä ja syntejä. Seisalleen nousseet katselijat puhkeavat loppumattomaan riemuhuutoon — nyt on paha voitettu ja mielissä rauha. Kartanolle ahtautui sitte lamoja niin paljon kuin tanssimaan mahtui, ja viimein yleisö hälisemättä ja tungeksimatta purkautui alas Shigatseen takaisin.
Puutarhassa odottivat jo Lobsang Tsering ja Tsakiserkan. He olivat tuoneet kokonaisen aasinkaravaanillisen muonavaroja hevosillemme — kerrassaan kuukauden varaston, sekä paperiin käärittyinä 46 hopeatengaa (noin 25 markkaa), jolla meidän heidän nähdäkseen piti ostaa lihaa, koskapa tashi-lama tietenkään ei voisi olla missään suhteissa elonkipinän sammuttamiseen. Ja lähettiläät ilmoittivat myös, että hänen pyhyytensä odotti minua seuraavana aamuna kello yhdeksän! Illemmällä saapui luokseni eräs virkamies huomauttamaan, että minua ei hakisi kukaan audienssille; minun tuli vain itsestään saapua ison pääkäytävän eteen — sillä kiinalaiset voisivat muutoin saada epäilyksiä.
Valikoitsin Burroughs Wellcomen isosta matkarohtolasta erilleen kaikki ne lääkkeet, joita saatoimme vielä itse tarvita; aluminiumista valmistetut lääkelokerot monine hienoine sairaanhoitotarpeineen kiillotettiin ja pullistettiin, ja koko komeus käärittiin Muhamed Isan ostamaan keltaiseen silkkikankaaseen, aamulla ollakseen ystävyydenlahjanani pantshen rinpotshelle.
Mutta tuo käyntini helmikuun 12. p:nä Labrangissa ja sitä seurannut päivittäin uudistuva syventyminen 3,800 munkin luostarikaupungin merkillisyyksiin ansaitsee oman lukunsa.