Krag kohautti olkapäitään.
— Niin, vastasi hän, — joko vääriä, mutta äärettömän hyvin tehtyjä avaimia, tai ovet ovat avatut oikeilla avaimilla. On tavattoman vaikeaa tehdä vääriä avaimia niin monimutkaiseen lukkoon, kun kassaholvin ovessa on, vioittamatta sen laitteita. Ja sitä paitsi on eräs toinen seikka, joka saa tämän kaiken vielä kummallisemmaksi ja se on se, että varas — uskon nimittäin ainoastaan yhden varkaan — että varas on erinomaisen hyvin tuntenut huoneiston. Hän on tullut sisään ja katsomatta oikealle tai vasemmalle mennyt suoraan johtajan huoneeseen. Sitten on hän avannut kassaholvin oven, mennyt suoraan sisään ja ottanut lippaan. Samaa tietä on hän sitten poistunut. Otaksun, ettei koko puuha vienyt 10 minuuttia enempää aikaa.
Salapoliisi katseli tutkistellen ympäri holvia puhuessaan.
— Ja mitä sitten tulee varkaaseen, niin on hänen täytynyt olla voimakas mies. Hän on täällä sisällä ilman muuta nostanut lippaan olalleen. Hänen täytyy sitä paitsi olla suunnilleen minun mittaiseni, sillä minä huomaan, että hän ulos mennessään on lippaalla koskettanut seinää ja saanut siihen pienen naarmun.
— Ettekö epäile ketään määrättyä henkilöä, kysy laivanvarustaja
Kragilta, samalla pitäen poikaa silmällä.
Salapoliisi hymyili.
— Teitä, herra laivanvarustaja, minä en voi epäillä, sillä te ette ole kyllin pitkä ja Teidän konttoripäällikkönne se ei myöskään voi olla, sillä hän ei ole niin voimakas, että hän kykenisi käsittelemään raskasta teräslipasta.
Krag kääntyi edelleen nuoren miehen puoleen ja jatkoi:
— Mutta Teitä sitä vastoin, herra Oscar Skogseln, minä melkein tahtoisin epäillä. Te olette hieman pidempi kuin minä, siis koko sopii, ja sitä paitsi olen vakuutettu siitä, että teillä on riittävästi voimaa tuollaisen painon liikuttamiseen.
Laivanvarustaja nyökkäsi ja oli juuri aikeissa sanoa jotakin, mutta salapoliisi antoi hänen huomata, että hän tahtoi mielellään itse puhua, ja hän jatkoi yhä poikaan kääntyneenä: