— Ja sitten on juuri Teillä kaikkien ovien avaimet, ja sitä paitsi Te olitte kolmas, joka tiesitte lippaan sisältävän 5000 puntaa kullassa.
Kun salapoliisi yhä jatkoi näin varmaa todistelua, alkoi poika huomata, että tosi oli kysymyksessä.
— Pidättekö, herra Krag, kysyi hän hieman levottomasti, — minua todellakin epäiltynä tähän varkauteen?
Salapoliisi katsahti isään ja näki hänenkin jännitettynä odottavan vastausta. Krag koetti saada äänensä niin välinpitämättömäksi kuin mahdollista kohottaen olkapäitään.
— Tjaa, poliisin täytyy aina epäillä ja ettekä Te voi tässä tapauksessa itsekään kieltää, ettei minulla olisi tällaisiin epäilyksiin syytä. Mutta istuutukaamme, tahtoisin kysyä Teiltä, herra laivanvarustaja.
Kun kaikki olivat istuutuneet, kysyi Skogseln:
— No, mitä siis haluatte kysyä?
— Kuulkaahan, sanoi Krag, — kysyin hetki sitten oliko lippaassa muutakin kuin kultaa ja silloin mainitsitte Te jotain sellaista kuin että sen amerikkalaisen liikkeen suhteen minun perii paha. Tuntui siltä kuin Te olisitte kiihtynyt jostakin, voitteko ilmaista sen minulle. Sillä saattaa ehkä olla merkityksensä.
— Niin, joka tapauksessa ainakin minulle, vastasi laivanvarustaja, — lippaassa oli nimittäin eräitä papereita, joiden kadottaminen saattaa tuottaa minulle monin verroin suuremman vahingon kuin 5,000 punnan varastaminen.
— Mitä papereita ne olivat?