— Ne olivat laivanrakentamissopimuksia. Olen varmasti ennemmin jo maininnut Teille niistä. Kysymyksessä on kolme laivaa, jotka tulevat pian valmiiksi. Koska laivojenrakentamissopimukset tehtiin ennen sotaa, ovat ne nyt tavattoman arvokkaita ja amerikkalainen liike koettaa käyttää kaikkia mahdollisuuksia hyväkseen vapautuakseen laivojen lopullisesta toimittamisesta. He saattavat nimittäin nyt jokaisesta laivasta saada monta kertaa enemmän kuin mitä minä olen sopimuksen mukaan velvollinen heille maksamaan. Ja juuri välttääkseni kaikkia ikävyyksiä lähetin edustajani Amerikkaan hyvissä ajoin suorittamaan viimeisen maksuajan erät ja vastaanottamaan laivat. Ja kaikkein pahinta asiassa on se, että minä olen myynyt jo kaksi laivoista ja nostanut lyhennysmaksut.
— Mutta uskotteko varkaalle olevan mahdollista myydä sopimuskirjoja?
— En, kukaan muu kuin minä ei voi ottaa laivoja huostaansa.
— Sellaisessa tapauksessa uskon voivani hankkia nämä sopimukset takaisin, sanoi Krag, — elleivät ne jo ole hävitetyt tai varas poistunut maasta.
Laivanvarustaja ilostui huomattavasti tästä toivorikkaasta lupauksesta.
— Kuinka se kävisi? kysyi hän.
— Ilmoittamalla ja lupaamalla palkkion, sanoi Krag — ja suhteitteni avulla rikollisten piireihin.
— Sepä hyvä, sanoi laivanvarustaja, — 5,000 punnan tappion kestän, mutta ellei sopimuskirjoja koskaan saada takaisin, voi sellainen tuottaa liikkeelleni suuria vaikeuksia.
Samalla koputettiin oveen ja konttoripäällikkö tuli sisään mukanaan paketti, jonka hän jätti Skogselnille, sanoen:
— Tämä tuli nyt postissa, se oli osoitettu liikkeelle, jonka vuoksi sen avasin. Mutta sen mukana ei seurannut mitään kirjettä, eikä muutakaan ilmoitusta, josta selviäisi, kuka on lähettäjä.