Laivanvarustaja avasi paketin ja otti esille kimpun koneella kirjoitettuja asiapapereita, joihin hän jäi suurin silmin tuijottamaan.
— Täällä ovat nyt sopimuspaperit, sanoi hän, — amerikkalaiset sopimuskirjat ovat tosiaankin tulleet takaisin.
7. Mies, jolla oli kummallinen nimi.
Kun laivanvarustaja oli selvinnyt ensimmäisestä suuresta ihmetyksestä saatuaan niin helposti tärkeät paperinsa takaisin, kysyi hän salapoliisilta minkä johdosta varas oli mahtanut paperit palauttaa.
— Kaikesta päättäen, sanoi Krag, — on tässä kysymyksessä joku ns. hienompi rikoksellinen. Tämän kolttosen on varmasti tehnyt joku herrasvaras. Ja hän on huomannut asiapaperit itselleen täysin arvottomiksi, mutta ymmärtänyt niitten suuren merkityksen Teille sekä ollut täysin tyytyväinen 5,000 puntaan.
Kun oltiin hetkinen juteltu kaikenlaista paperien takaisin saamisesta, pani laivanvarustaja asiakirjat kassaholviin sulkien samalla sen oven. Salapoliisi halusi päästä kahden kesken vanhemman Skogselnin kanssa ja ehdotti sen vuoksi, että mentäisiin jonnekin syömään aamiaista yhdessä, poika saisi sen aikaa olla konttorissa.
Asbjörn Krag käveli äänettömänä ravintolaan. Hänestä tuntui yhä varmemmalle se, että poika oli itse tehnyt murron tai että hän oli muutoin sotkeutunut siihen. Sopimuspapereitten takaisin lähettäminen viittasi myöskin sellaiseen. Mutta sittenkin oli hänen vaikea sitä uskoa.
Istuuduttuaan ruokasalin nurkkaukseen ja tilattuaan ruokaa, kysyi laivanvarustaja:
— No, mitä uskotte varkaudesta? Uskotteko totta puhuen, että sen on tehnyt poikani?
— En tiedä oikein mitä uskoa, vastasi Krag, — mutta monet seikat saattavat epäilemään häntä syylliseksi. Sittenkään minä en luule häntä varkaaksi, mutta minä olen kuitenkin aivan varma siitä, että hän on kietoutunut johonkin epäilyttävään liikehommaan, jonka hän pelkää tulevan paljastetuksi.