— Luuletteko hänen pelkäävän sitä, että minä tulisin tietämään hänen keinotteluasiansa?
— Ehkä! Mutta minä uskon, että kysymyksessä on paljon pahempaa. Mutta sanokaahan minulle, oliko poikanne viime yönä kotona?
— Sitä en tiedä. Hän asuu nykyisin hotellissa. Hän aikoo juuri muuttaa omaan huoneistoon.
— Missä hotellissa?
— Hotelli Skandinaviassa.
— Silloin menemme sinne tiedustelemaan heti, kun olemme syöneet. Koska arvaan Teidän olevan hyvin levottoman, tulen soittamaan Teille käyntini tuloksista. Sillä, jos hän on ollut yöllä kotona, niin ei hän ainakaan ole murtoa tehnyt. Minusta tuntuu joka tapauksessa siltä, kuin hän ei olisi syyllinen ja minun vaistoni on harvoin minua pettänyt.
— Toivon parasta. Rahat eivät niin paljoa merkitse. Jumalan kiitos, että olen saanut sopimuspaperit takaisin.
Asbjörn Krag ei vieläkään käsittänyt mitä nuori mies oli kassaholviin astuessaan tarkoittanut, päästäessään tuon vapauttavan huudahduksen "jumalan kiitos".
Ainoa järkevä selitys siihen oli hänen mielestään se, että poika itse oli varas, ja että hän oli pelännyt ja luullut jättäneensä jälkeensä joitakin todisteita, jotka olisivat voineet osoittaa hänet syylliseksi ja sitten, kun hän astui holviin huomasikin pelkonsa aiheettomaksi. Kaikesta huolimatta oli Krag hyvin epävarma. Nuori mies oli tehnyt häneen nyt kuten aikaisemminkin tavatessaan miellyttävän vaikutuksen, eikä hän senkään vuoksi halunnut uskoa Oscar Skogselnia varkaaksi.
Heti aamiaisen jälkeen meni Asbjörn Krag hotelli Skandinaviaan. Hän tapasi vanhan eteisvartijan ja keskusteli hänen kanssaan kauan aikaa laivanvarustajan pojasta. Eteisvartija ei voinut kuitenkaan muuta sanoa kuin että nuori Skogseln ei ollut ollut koko yönä kotona, vaan tullut vasta kello 8 aikaan aamulla. Silloin oli hän mennyt suoraan huoneeseensa. Eteisvartija oli sen lisäksi huomannut hänen menevän ulos yhdeksän aikaan ja oli hänellä silloin päällään toinen puku kuin kotiin tullessaan.