Nämä tiedot, jotka yhä vain lisäsivät epäluuloja nuorta miestä kohtaan, eivät suinkaan saaneet Kragia iloiseksi. Hän kiitti kuitenkin eteisvartijaa saamistaan tiedonannoista ja lähti portille päin.
Aikoessaan juuri astua kadulle, pysähdytti hänet kuitenkin nuorempi vahtimestari, joka jonkun verran epävarmana ja häveten sanoi:
— Anteeksi, hyvä herra, mutta, mutta minä kuulin osan keskustelustanne eteisvartijan kanssa ja Te puhuitte jotakin herra Skogselnista, joka asuu tässä hotellissa, eikö niin?
Asbjörn Krag nyökkäsi.
— Aivan oikein, sanoi hän. — Tiedättekö jotakin kertoa hänestä?
— Kyllä, vaikka en tiedäkään olevan sillä mitään merkitystä, mutta minä näin herra Skogselnin astuvan eteläiseen kaukojunaan, joka lähtee 11.30 illalla.
— Oletteko varma, että se oli hän?
— Aivan varma. Ja kuullessani Teidän kysyvän häntä, niin, ajattelin voivani Teille ehkä sen sanoa. Ehkä sillä ei ole mitään merkitystä, mutta tahdoin joka tapauksessa kertoa, mitä tiesin.
Salapoliisi hymyili ystävällisesti.
— Monet kiitokset, sanoi hän.