Laivanvarustajan kasvot, jotka Kragin antaman lupauksen jälkeen olivat uudelleen kirkastuneet, osoittivat kauhua tämän kuultuaan.
— Uskotteko, uskotteko tosiaankin, että poikani olisi joutunut rikollisten pauloihin, kysyi hän tuskallisesti.
— Se ei ole kovinkaan uskottavaa, koetti Krag häntä rauhoittaa. — Mutta nyt täytyy teidän luvata olla hiiskumatta sanaakaan tästä asiasta kenellekään ja olla ryhtymättä minkäänlaisiin toimenpiteisiin häntä kohtaan.
— Sen lupaan.
— Silloin ryhdyn alkupuuhiin jo tänä iltana ja tulen konttoriinne huomenna yhdentoista aikaan päivällä. Jos jotain uutta sattuisi, voitte soittaa minulle.
Asbjörn Krag kirjoitti puhelinnumeronsa eräälle kortille ja hyvästeli laivanvarustajaa, joka yhä vielä näytti olevan kovin järkytetty siitä, että hänen poikansa oli joutunut vaarallisten rikoksellisten seuraan.
Hetken kuluttua ajoi Krag etsivään osastoon ja meni päällikön huoneeseen. Täällä tarkasti hän kaikki ilmoitukset ulkolaisista rikoksellisista ja luettelot henkilöistä, joista toisten maitten viranomaiset olivat ilmoittaneet. Sen jälkeen keskusteli hän etsivänosaston päällikön kanssa ja kun hän palasi ulkona odottavaan autoonsa, hymyili hän itsekseen tyytyväisenä.
Auto pysähtyi Grand Hotellin edustalle ja täsmälleen kello 7 koputti hän Oslon kreivin ovelle ja astui sisään.
Nelson nousi ja meni salapoliisia vastaan.
— Täsmällinen kuten tavallista, sanoi hän ja auttoi Kragia päällystakkiaan riisumaan ja pyysi istumaan.