Salapoliisi istui vastapäätä kreiviä ja sytytti savukkeen Nelsonin jalokivillä koristetusta savukekotelosta.
— Tämäpä on erinomainen savuke, sanoi Krag. — Mutta käykäämme suoraan asiaan. Mistä te halusitte kanssani keskustella?
3. Kragin käynti kreivin luona.
Oslon kreivi katsoi hetkisen tutkivasti Kragiin.
— Niin, herra Krag, sanoi hän, — muistan viime käynniltäni kaupungissa, miten tavaton kyky teillä on sekaantua toisten ihmisten asioihin. Huomasin, että te olette kovin huvitettu myöskin minusta ja minun asioistani ja teidän sekaantumisenne niihin sai aikaan siksi paljon vahinkoa ettei kannattanut sillä kertaa pitemmälle jatkaa. Täytyi panna myymälä kiinni ja pudistaa Kristianian pölyt jaloistani. Otaksun myöskin teidän, herra Krag, vielä muistavan tapaukset, joita tarkoitan.
— Kyllä, minulla on hyvin hyvä muisti, sanoi salapoliisi, — paras ystäväni Nelson, jatkoi hän, — mutta ei kai syynä ollut ainoastaan vanhojen muistojen elvyttäminen, joka sai teidät pyytämään minua tulemaan luoksenne?
Kreivi karisti sirosti tuhkan savukkeestaan.
— Ei, herra Krag, ei se yksistään, sanoi hän, — mutta te muistatte varmasti, että minulta jäi jättäessäni viitisentoista vuotta sitten äkkiä tämän maan muutamia pikku asioita selvittelemättä täkäläisen poliisin kanssa, koska minulla ei ollut siihen aikaa.
Asbjörn Krag hymyili.
— Aiotteko siis sanoa tulleenne nyt maksamaan velkojanne?