— En, herra Krag. Mutta sen vuoksi pyysin saada keskustella kanssanne. Minulla ei ole nyt nimittäin aikaa sen tilin järjestämiseen, aikani on kokonaan sidottu paljon tärkeämpiin toimiin.
Asbjörn Krag alkoi nyt ymmärtää, mitä roisto oikein tarkoitti. Nelson pelkäsi joutuvansa kiinni ja vapaaseen asuntoon jonnekin vankilaan, jolloin hän menettäisi vapautensa ja etuoikeutensa pidemmäksi aikaa. Nyt yritti hän saada salapoliisin vaikenemaan.
Kreivi jatkoi:
— Ja kun te nyt, herra Krag, olette tuntenut minut ja kun te olette aivan varmasti ainoa, joka minut vielä tunsitte, koska siitä on niin monta vuotta kulunut, kun viimeksi täällä olin, tahdon suoraan kysyä, onko teillä mitään erikoista syytä minun pidättämiseeni?
Nelson katsoi jännittyneenä odottaen Kragiin ja hän vuorostaan viivytti hetkisen vastaustaan.
— Minulla ei nyt juuri ole ehdotonta syytä teidän asettamiseenne telkien taakse.
Nelsonin silmät loistivat tyydytyksestä.
— Te ette siis aio tehdä minulle mitään? ilmoitti hän.
— En, en aio ryhtyä teidän suhteenne mihinkään toimenpiteisiin, en nyt.
Näytti siltä kuin kreivi olisi tuntenut kevennyksen sydämellään tämän vastauksen jälkeen, mutta samalla näytti hänelle olevan kuitenkin vaikeaa salata kummastustaan. Hän istui ääneti hetkisen, puhallellen haikuja savukkeestaan, mutta äkkiä hän alkoi hymyillä ja katsahti sauhun läpi tutkivasti Kragiin. Siinä hymyssä oli ivaa.