"Se on jo tehty."
Herrat lähtivät.
Pääkäytävässä kohtasivat he saman poliisipäällikön, josta Bengt oli halveksien puhunut. Hän oli pieni, jäntevä mies vaaleine kasvoineen ja terävine silmineen. Nähdessään Asbjörn Kragin hän kummastui ja tervehti hyvin kohteliaasti. Bengt ei ollut huomaavinaan tervehdystä.
Krag sen sijaan tervehti poliisipäällikköä katsellen häntä terävästi ja merkitsevästi.
"Tekö täällä?" kysyi hän. "Muistelen teidän olleen puolittain sairas tavatessamme viime kerralla. Miten voitte nyt?"
Poliisipäällikkö, joka heti oivalsi tilanteen, vastasi kohteliaasti:
"Kiitos huomaavaisuudestanne, herra tohtori, nyt olen minä jo hyvissä voimissa."
"Niin", vastasi Krag, "senlaatuinen sairaus voi helposti uusiutua, se voi kääntyä vaaralliseksikin, sen vuoksi täytyy teidän olla äärimmäisen varovainen."
"Noudatan varoitustanne, herra tohtori."
"Hyvästi!"