"Hyvästi, herra tohtori."
Asbjörn Kragin asettuessa rekeen katseli nuori poliisipäällikkö häntä salaperäisesti hymyillen. —
IX.
ROUVA HJELM KOHOTTAA HUNTUA.
Asbjörn Krag asettui mahdollisimman mukavasti rekeen. Bengt lähestyi häntä ja sanoi happamen imelästi:
"Perheessämme on ollut tapana, että vieraita saatetaan kauemmaksi kuin ovelle asti. Kenties suvaitsette minun lähtevän mukaanne?"
"Tietysti", vastasi Krag. "Hupaisa seura otetaan aina mielihyvin vastaan."
Bengt asettui rekeen. Krag tervehti vielä kerran tohtoria ja poliisipäällikköä, ja reki lähti liikkeelle voimakkaitten rotuhevosten vetämänä.
Matkalla oli Bengt hiljainen ja umpimielinen. Krag sitävastoin oli hyvin puhelias. Hän selitti laajasti, että ympäristöllä liikkuvien, Åkerholmin kuolemaa koskevien huhupuheitten lopettamiseksi oli poliisin asiaan sekaantuminen aivan välttämätöntä. Mutta Bengt pysyi edelleenkin harvasanaisena. Tämän jälkeen alkoi Krag puhua Bengtistä. Hänhän oli nuori ja eteenpäin pyrkivä mies. Ja kun ei varojakaan puuttunut, oli hänellä Kragin mielestä sovelias aika etsiä itselleen morsian, esim. rouva Hjelm, johon Krag otaksui Bengtin kiintyneen. Nythän ei vanhuskaan olisi esteenä.
Bengt kääntyi poispäin sanoen itsekseen: