Eräs virkapukuinen herra astui sisään. Se oli paikkakunnan poliisimies, joka vuosi sitten oli siirtynyt Kristianian poliisilaitoksesta.

He olivat olleet kovin hyviä ystäviä, ja vaikka he molemmat olivat kovin iloisia toisensa jälleen näkemisestä, ei heistä kumpikaan alkanut meluavalla tavalla ilmaisemaan tyytyväisyyden tunnettansa.

— Ei, mutta kas, hyvää päivää Vold, sanoi Krag, oletkos sinä tässä kaupungissa!

Molemmat herrat pusersivat toistensa kättä, ja Vold vastasi.

— Kyllä, minut on määrätty tänne vuoden yli. Menin pelkästä sattumasta
Grand hotelliin, ja silloin sain nähdä tunnetun nimesi taululla.

— Minua ilahuttaa tavata sinut, sanoi Krag ja soitti.

Hän tilasi viiniä ja useita savukkeita ja pian sen jälkeen istuivat molemmat ystävykset eloisaan keskusteluun kiintyneinä entisistä asioista.

— Ja nyt menet sinä tapaamaan tukkukauppias K:ta? kysyi Vold kun tärkeimmät yhteiset muistot olivat verratut ja puhuttavin uutisvarasto suoritettu.

— Niin, mutta ikäväkseni kyllä en ole tavannut häntä kotona tänään.
Hän ei tule ennenkuin huomenna.

— Jonkatähden olet pakotettu kulkemaan ja puuhaamaan koko tämän päivän.