— Miksikäs en, vastasi Asbjörn Krag. Olen saanut juuri pienen yllätyksen, eli toisin sanoen erään uuden asiapirstaleen tutkittavakseni.
— Onko se mahdollista. Keneltä sitten?
— Ei keneltäkään. Olen hankkinut sen itse. Olen keksinyt miehen, joka kulkee valepuvussa. Sehän on jo jotakin pienessä kaupungissa. Luulen ensimältä sen olevan jonkun huijarin eli seitsemänkymmenen neljännen luokan musiikerin.
— Ahaa, nyt minä tiedän ketä tarkotat, sanoi Vold. Sinä tarkoitat tietysti ilveilijää.
— Mitä? Se oli konstikas nimi. Minä luulin hänen olevan musiikerin.
— Musiikeri! Kaukana siitä. Hän on sirkustaiteilija ja clowni. Sinä et pidä arvosi mukaisena lukea paikkakunnan lehtiä. Siellä näkisit hänet mainittavan.
— Huomasin suuren teltan katon tullessani hotelliin, sanoi Asbjörn
Krag. Ehkä ystäväsi ilveilijä esiintyy siellä.
— Se pitää paikkansa.
— Mutta eikö hän ole sama joka valokuvaa musiikkia?
— Ha ha, ei, sinä olet oivallinen. Ilveilijä on tavallinen sirkustaiteilija ja professori Bloch taiteilija, tiedemies ja suuri keksijä. Onhan toki eroa kuningas Salomon ja Jörgen hatuntekijän välillä. He ovat kyllä pelkkiä katkeria vihollisia, mitä minä näytän ymmärtäväni. Ilveilijä kokoo yleisön suurimman suosion ympärilleen, kun toista valokuvausmusiikkineen pidetään hupsuna.