Musiikkivalokuvaaja on toimittanut suuren soitannollisen iltahuvituksen, joka tapahtuu huomenna.
Mutta kilpailusta ilveilijän ja sirkuksen kanssa saanee hän tuskin niin paljon väkeä että hän voi maksaa kuluja. Siksi on hän aivan huippuunsa raivossa ilveilijään ja raivonsa näkyy selvästi hänen ilmoituksissaan.
Asbjörn Krag nauroi.
— Pienelle rauhalliselle ja idyllimäiselle kaupungillenne on suotu täydellinen amerikalainen elämys.
— Niin, täydellisesti. Väestö on myöskin kovin uteliasta saadessaan nähdä miten se tapahtuu. Kujeilija on uhannut paljastaa musiikkiprofessori Blochin humpuukimusiikin ja professori on vuorostaan uhannut ampua ilveilijän. Professorihan on Villistä Lännestä.
— No niin, vastasi Krag ja asia ei tule mielenkiinnottomammaksi siitä seikasta, että toisella puoluelaisella on väärät hiukset ja parta — hän esiintyy siis naamioituna. Ja että naamio kätkee olennon tai toisen, jolla varmaankin on halua pysyä poissa.
— No niin… mitä ilveilijä…
— Se ei ole ilveilijä, sanoi Asbjörn Krag, se on musiikkiprofessori.
Toinen nousi ylös.
— Mitä! huudahti hän. Sitä en olisi milloinkaan voinut ajatella. Miksi hänen pitää olla naamioituna?