Huom.! Huomenna julaistaan sanomalehdissä Taikailveilijän
suuri Fredrikshaldille varaama yllätys.
— Hitto vieköön, sanoi Asbjörn Krag. Ilveilijä on toisin sanoin koko sirkuksen vetonumero. Se on kerrassaan tavatonta. Oletko nähnyt häntä?
— Kyllä ja saan todellakin tunnustaa että olen harvoin nauranut niin sydämmellisesti ja hillitsemättömästi kenellekään sirkusilveilijäile. Hänellä on harvinainen varasto hyvää huumoria ja on aina uusia metkujaan. Pidän sitä omituisena ettei hän ole ottanut paikkaa suuremmassa sirkuksessa kuin sellaisessa kiertelevässä seurueessa Hänestä aivan yksinkertaisesti tulisi maailmansirkuksen vetonumero.
— Ylipäänsä, sanoi Asbjörn Krag, teidän pieni kaupunkinnehan on mieluisten yllätyksien täyttämä. En kadu todellakaan luvatessani jäädä tänne. Näyttää siltä kuin tulisin viettämään täällä muutamia hauskoja ja vaihtelevia tunteja. Me päätämme mennä siis illalla sirkukseen?
— Tietysti. Sinun pitää nähdä taikailveilijän. Hän esiintyy vaan neljä iltaa.
— Mutta mistä yllätyksestä puhuttiin ilmoituksessa? Sen kai tiedät poliisimiehenä?
— Kyllä luonnollisesti. Heidän on täytynyt tehdä ilmoituksen yllätyksestä. Ja minähän olen ankarasti luvannut olla sanomatta kenellekään. Mutta sinulle…
Krag nauroi.
— Tietysti, sanoi hän, täytyy sinun uskoa minulle kaikki kaupungin pikku salaisuudet.
— Se on siinä, että taikailveilijä on luvannut viisisataa kruunua, niin viisisataa kruunua, humpuugitta — sille ken voi sanoa mitä väriä on hänen huippulakkinsa.