Sirkusjohtaja tuli niin liikutetuksi pelkästä ajatuksesta, että hän samalla napsautti sormiaan.
— Voitte antaa tuhannen päälle, että niin on asian laita, jatkoi hän.
Piileillä sirkusilveilijänä, olisi kai nerokkain kaikista valepuvuista.
— Ei, sitä en ainakaan usko, sanoi Asbjörn Krag. Silloin esiintyisi hän aivan toisella tavalla. Silloin olisi hän ainoastaan ilveilijä. Silloin ei hän näyttelisi gentlemannia päivällä ja ilveilijää vaan illalla.
Sirkusjohtaja raapi taasen niskaansa. — Olette oikeassa, herra poliisimestari, sanoi hän. Tämä pöty suurroistosta oli tietenkin yhtä paksua kuin tehdä hänet englantilaiseksi loordiksi eli ranskalaiseksi kreiviksi. Mutta mitä te itse ajattelette, herra poliisimestari.
— En tiedä vielä oikein itsekään, mitä uskon, paras johtaja. Odotan vaan jotain positiivista tapahtuvan, joka voi antaa minulle tien. Oletteko koskaan itse kysyneet häneltä syytä, miksi hän oikeastaan tahtoo olla ilveilijä?
— Kyllä tietenkin. Kaksi kertaa.
— Ja mitä hän vastasi?
— Ensi kerralla vastasi hän tahtovansa olla niin mielellään ilveilijä siksi, että hän halusi nähdä iloisia kasvoja.
Se oli tietysti pötyä ja ajateltuani muutaman päivän kysyin häneltä taasen, mutta silloin hän vastasi:
Siksi, että te saatte ansaita rahoja, herra johtaja.