— Ennen kaikkea pyydän saada mainita, sanoi konsuli, että olen lähettänyt sanan teille siksi että olen kuullut niin paljon hyvää teistä.
Asbjörn Krag kumarsi
— Sitäpaitsi pyydän saada osottaa tämän asian vaativan sekä teräväjärkisyyttä, viisautta että hienotunteisuutta — ominaisuuksia joita erittäin ihailen teissä.
Konsuli kakisti ja jatkoi sitten.
— Siitä vähästä mitä olette nähnyt kotiani, sanoi hän, olette mahdollisesti voineet ymmärtää minun harrastavan taidetta. Muiden muassa olette nähneet joukon kallisarvoisia tauluja ja sitäpaitsi omistan pienen valitun kirjaston, jonka kerskumatta uskallan väittää maan arvokkaimmiksi.
Asbjörn Krag nyökkäsi myöntymykseksi ja katsoi ihastuneesti seiniä pitkin, jossa kalliit sidotut kirjat olivat pitkissä kunnioitusta herättävissä riveissä.
— Asiani, jatkoi konsuli, koskee juuri erästä taideteosta, erästä taulua. On koetettu varastaa erästä kallista aivan korvaamatonta taulua.
Kristianialaissalapoliisi, joka ei juuri ollut erittäin kokenut kaunotaiteissa, kysyi aivan äkkiä:
— Taulu?
— Niin.