— On kuitenkin kovin uskallettu yritys, johon arvoisat herrat ovat ryhtyneet, sanoi Asbjörn Krag. Yrityksen ensi osan ovat he todellakin suorittaneet mainiolla tavalla, nimittäin sahaamalla taulua kiinni pitävät sinkilät.
Mutta vielä on monia vaarallisia asioita suoritettavana. Ensinnäkin on taulu kuletettava kerroksestanne, herra konsuli, ja teidän täytyy tunnustaa, ettei se ole helposti tehtävissä.
Edelleen on jotenkin suuri kangas kuletettava ulos maasta, ja näette siis, herra konsuli, että varkaat työskentelevät edeltäpäin tehdyn suunnitelman mukaan, jonka pitää toteuttaa pienimmässäkin yksityisseikassa.
Luulen, että tällä kerralla voimme tyytyä siihen, että annamme vartioida taulua sekä yöt että päivät.
— Sitä kaikkea olen jo ajatellut, vastasi konsuli, ja olen siihen tarkoitukseen pestannut väkeä johon voi luottaa.
— Erinomaista, sanoi Asbjörn Krag. Ei kestä kauan ennenkuin roistot jatkavat suunnitelmansa toteuttamista. Tavalla tai toisella täytyy heidän luonnollisesti tulla ilmi muiden muassa siitä seikasta, etteivät he ole saaneet selville meidän huomanneen sinkiläin sahausta. Ja sitten, herra konsuli, sitten tulee meidän vuoromme tarttua.
Herrat olivat nyt menneet takasin konsulin työhuoneeseen, mihin yksinkertainen palvelija tuli sitten hetken kuluttua aivan kutsumattomana.
Juuri hänen astuessaan sisään huudahti Asbjörn Krag innoissaan:
— Niin, sen saan sanoa, herra konsuli, etten milloinkaan koko elinikänäni ole nähnyt moista yksityisgalleriaa.
Ja tuo ihana von Dyckin oma muotokuva uhmailee kaikkea selitystä.