Hän on valinnut silloin heidät välittäjiksensä ja he ovat luvanneet hankkia hänelle taulun.
Sanokaamme viidestä tuhannesta punnasta.
Tähän on siis asianomainen suostunut.
Sitten he aivan yksinkertaisesti varastavatkin minulta taulun, mies saa taulunsa ja maksaa sen.
Tietysti täytyy hänellä joka tapauksessa olla epäluulo, ettei se ole tapahtunut kunniallisella tavalla. Mutta koska se koskee hänen suurta luottoansa, hänen voimaperäistä keräilyintoaan, näyttelee moraali ainoastaan vähempiarvoista osaa. Katsokaa meillä kerääjillä on kykyä siihen, niinpian kuin se koskee mielenkiintoista, harvinaista taideteosta.
Mutta, kuten sanottu, ainoastaan kovin rikas mies voi antautua sellaisiin pieniin seikkailuihin. Mies, jonka taloudellinen asema on kova kuin kallio, voi toivoa satunnaisen laittomuuden seurauksia suurella tyyneydellä. Katsokaa esimerkiksi vaan Rockefelleria, jota turhaan on syytetty kaikista maailman ajateltavissa olevista rikoksista.
Asbjörn Krag nousi
— Te mainitsitte erään nimen, herra konsuli, sanoi hän. Te mainitsitte
Rockefellerin. Mutta miksi ette sanonut jotain toista, esimerkiksi
Pierpont Morgan?
— Mielelläni, vastasi konsuli ja nyökkäsi myöntävästi. Hän on muuten kovin mielenkiintoinen taiteesta ja kovin sydämmetön.
Asbjörn Krag oli tullut tahdottomasti ajatelleeksi Pierpont Morganin sähkösanomaa taikailveilijälle, konsulin kehittäessä varasteoriaansa. Olisiko todellakin keskenäistä yhteyttä näiden molempien asioiden välillä.