— Silloin ette kai tunne professori Blochia, vastasi hän. Tehän voitte kysyä häneltä itseltään juhlasalissa.
Samassa hetkessä hiljeni musiikki ja Asbjörn Krag läksi suoraan puhelinkioskiin soittaakseen ystävällensä. Puhelinkioski oli juhlasalin toisessa päässä. Salapoliisi huomasi muutamien vieraiden kokoontuneen erään mustan laatikon ympärille.
Otaksuttavasti naurettavan musiikkivalokuvaajan kamera, ajatteli hän.
Eräs pitkähapsinen mies, tyypillisen professorin näköinen koetti katkonaisella norjan-englannin kielellä selittää keksintöään uteliaille.
Asbjörn Krag meni välinpitämättömästi ohi ja soitti.
Hän ei huolinut sulkea kioskin ovea joten kaikki ympärillä olijat saattoivat kuulla mitä hän sanoi. Mutta koska keskustelulla ei ollut pienintäkään merkitystä, ei ollut tarpeellista noudattaa minkäänlaista salaisuutta.
Hän sai ystävänsä numeron ja pian sen jälkeen kuultiin rakastettava naisen ääni puhelimessa.
— Tämä on Asbjörn Krag, sanoi hän, tahtoisin mielelläni keskustella tukkukauppiaan kanssa.
Nyt näkyi, että se oli ollut rouva joka oli vastannut ja että hänet vastaanotettiin lämpimin ja sydämellisin tervetulotervehdyksin. Mutta samalla ilmoitti rouva tukkukauppiaan valitettavasti matkustaneen pois ja ettei hän tulisi ennenkuin seuraavana päivänä.
Ettei hän joutavasti vaivaisi rouvaa, sanoi Asbjörn Krag sen hänen puolestaan sopivan aivan mainiosti. Siinä tapauksessa tulisi hän tämän päivän käyttämään pikku asioiden toimittamiseen kaupungilla ja lykkäämään käyntinsä päivän sen jälkeen.