— "Viimeistä ruusua" esimerkiksi. Asbjörn Krag antoi lehden hetkiseksi laskea, ja hän huomasi musiikkiprofessorin rahtusen perääntyvän.

— Sitä säveltä minulla ei ole, vastasi hän, selkä Kragin kääntyneenä.

Sitten hän tuli ynseäksi ja vastenmieliseksi, ja kieltäytyi enää soittamasta vieraille. Hän sulki koneensa ja meni huoneeseensa.

Asbjörn Krag meni kuitenkin ruokasaliin, ja söi myöhäisen päivällisen.

Sitten joi hän salongissa kahvia, puheli vieraiden kanssa sitä ja tätä ja tuprutteli voimakkaimpia sikaarejansa.

Vihdoin tuli aika lähteä sirkukseen.

Suuri teltta oli täpötäysi katsojia.

Asbjörn Krag tapasi ystävänsä Voldin, nyökkäsi konsulille ja istuutui maneesin toiselle sivulle.

Sitten alkoi esitys erittäin mielenkiintoisin numeroin.

Oli hevosia ja silmänkääntäjiä ja voimistelijoita j.n.e. kaikki vanhaa tavallista lajia — jopa huonon puoleista, kuten useimmin tapaakin olla kiertelevän maaseutuseurueen kanssa.