Mutta sitten tuli ohjelman viimeinen numero, illan vetonumero, koomillinen pantomiini jota kutsuttiin "Valencian ilveilijä" seitsemän ilveilijän esittämänä. Taikailveilijä etunenässä.
Kuusi ilveilijää olivat koristettuna tavallisella tavalla, maalatuin sydämmin, kelloja selässä ja paloviinapulloja vatsan päällä, tärkkipaidat housuina y.m. temppuja jotka huvittavat galleriaa.
Mutta seitsemäs ilveilijä, Taikailveilijä oli fantastisin.
Hän esitti luurankoa.
Hänen trikonsa oli aivan valkea, selkäranka ja kaikki luunikamat maalatut päällepäin.
Oli julmaa ja omituista katsella tämän luurankomiehen tekevän kujeitansa.
Näytelmä esitettiin niin viattomasti, niin nurinkurisesti, niin mielipuolen koommillisesti, ettei Asbjörn Krag muistanut nähneensä sellaista. Hän nauroi äänekkäästi useita kertoja, ja hänen täytyi tunnustaa että joka tapauksessa Taikailveilijä oli huvittava.
Myrskyävän suosionosotusten jälkeen, joilla tervehdittiin koommillisia näytöksiä, täytyi Taikailveilijän antaa ylimääräisen numeron.
Hän alkoi sen tavanmukaisella tavalla:
Olisiko ketään yleisön joukossa olevaa herraa, joka tahtoisi astua esille ja avustaisi häntä?