Eräs mies kiipesi heti pitkän maneesin reunan yli ja hitain askelin meni näyttämölle.
Hän näytti niin peräti tyhmältä ja yksinkertaiselta että yleisö puhkesi heti nauruun.
— Mille te nauratte? Asbjörn Krag näki nyt ihmeekseen, ettei mies ollut kukaan muu kuin konsulin idioottinen palvelija Sören.
Kristianiaiaissalapoliisi loi silmäyksen konsuliin yli maneesin.
Mahtava mies näytti tyytymättömältä palvelijansa uhkateosta.
Sitten alkoi Taikailveilijä ylimääräisen numeronsa, jolloin hän osoittautui olevansa etevä noitataiteilija.
Yleisön hilpeyden noustessa loihti hän kummallisimpia esineitä Sörenin taskuista. Hän veti munia, rahoja, kirjeitä, paperikaistaleita, koreja ja jopa kaikkein viimeiseksi suuren hanurin.
Sören oli kaikista näistä niin kummallisin kasvoin, että yleisö väänteli itseään naurusta.
Varmaankaan ei mieliala koskaan ennen ollut niin korkealla kiertelevässä maakuntasirkuksessa.
Vihdoin oli numero loppunut ja tyhmä Sören sai mennä takaisin paikallensa.