Ensinnäkin aamusella saapui tieto itse konsulilta suunnitellusta varkaudesta.
Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä keskusteltiin laveasti.
Sitten tehtiin se huomio, että amerikalainen professori tehdäkseen reklaamia, kulki siellä täällä pihoissa kummallisen keksintönsä kanssa ja soitti.
Hän kokosi ympärilleen kokonaisen uteliaan joukon ja kaikki pitivät, että hänen pelinsä soi kauniisti, minkätähden oli selvää, että hän samana iltana antamaansa konserttiin saisi hyvän huoneen.
Siten saattoi kaupungin asujaimisto huvitella itseään odottaessaan Taikailveilijän fantastisia kujeita. Sen lisäksi tuli sirkusnäytäntö illalla sekä professori Blochin esiintymän Työväen yhdistyksen huoneustossa kummallisine keksintöineen, jossa hän muun muassa soittelisi kappaleita, joita hän oli valokuvannut valo- ja ääniaaltojen avulla.
Fredikshaldille lupasi tulla aivan iloinen päivä. Jo varahin rupesi kansa kääntymään kaduille missä Taikailveilijän tiedettiin esiintyvän.
Se mikä erittäin kiinnitti Kragin mieltä oli se, että hän oli toimittanut kulkueen konsulin talon ohi. Tapahtuisiko ulkona jotain?
Olisiko ehkä aika väkivallan-yritykselle van Dyckin muotokuvaa vastaan tullut juuri tässä hetkessä? Kristianialaissalapoliisi oli huomauttanut olosuhteista ja olivat he molemmat päättäneet konsulin akkunasta seurata Taikailveilijän retkeä kaikkein suurimmalla huomiolla ja eikä sekunniksikaan päästää ketään näkösältä.
Asbjörn Krag ja konsuli olivat istuutuneet erään pöydän viereen huoneeseen, jonka seinä oli hollantilaisen salongin seinän vieressä jossa Dyckin muotokuva oli.
Oli vaikeata nähdä hollantilaisen salongin pienien ruudukkojen läpi ja he olivat sentähden luvanneet istua täällä.