— Me emme tahdo mitään tungosta!
Asbjörn Krag oli äärimäisessä jännityksessä. Nyt tapahtui se mitä hän koko ajan oli pelännyt?
Miksi hän muuten olisi pysähtynyt konsulin talon edustalle?
Kristianialaissalapoliisi seurasi jännitetyn tarkkaavaisena jokaista ilveilijän pienintäkin liikettä. Konsuli teki samoin. Molempien katseet olivat kiinnitetyt tuohon kadulla olevaan kummalliseen olentoon.
Asbjörn Krag huomasi, että ilveilijä oli tällä kohdalla naamioitu.
Miksi?
Muuten oli hän pukeutunut fantastiseen ilveilijäpukuun, mutta sininen silkkinaamio kätki hänen kasvojensa piirteet.
Ja nyt vallitsi äkkiä hiljaisuus, sillä ilveilijä oli ruvennut tekemään konstejaan ja loihti yleisön ihastukseksi ympärillä olevien taskuista rahaa ja muita esineitä.
Mutta hiljaisuudesta kuuli Krag ja konsuli sisään musiikkiprofessorin koneen säveleitä.
Konsuli sanoi hymyillen: