Ilveilijä oli aivan yksinkertaisesti verhonnut koko piippolakin lasiprismoilla, jotka tulvaavassa auringonvalossa säteilivät kaikissa sateenkaaren väreissä. Oli siis aivan mahdotonta sanoa minkävärinen Taikailveilijän piippolakki oli.

Keskeymättä huusi kansa hänen ympärillään.

— Se on punanen!

— Lakki on sininen!

Jotkut olivat vielä riivatuimpia ja huusivat.

— Ei, se on liidun valkea!

— Se on sysimusta!

Äkkiä pysähtyi kulkue konsulin ikkunan ulkopuolelle ja kansa alkoi heti huutaa:

— Miksi me tässä pysähdymme?

— Jatka, ilveilijä;