— Nyt vahvistautuu siis kaikki, sanoi hän, jota olen koko ajan. epäillyt, kaikki tuo pöty Taikailveilijästä, palvelijastani, katusoittaja raukasta oli vain järjettömyyttä. Mehän molemmin panimme merkille ilveilijän esiintymisen hänen tehdessään konstejaan tuolla ulkona. On aivan mahdotonta epäillä häntä osalliseksi varkauteen.
Kristianialaissalapoliisi ei vastannut. Hän meni ainoastaan sille paikalle jossa kallis taulu oli riippunut ja rupesi tarkasti tutkimaan sitä.
Se oli voimakkaalla nykäisyllä irroitettu sahatuista sinkilöistä.
Mutta miten, kuka ja milloin?
Oli olemassa ainoastaan yksi ovi hollantilaiseen salonkiin ja se johti juuri samaan huoneeseen missä konsuli ja Krag olivat istuneet ja katselleet Taikailveilijän kujeita.
Asbjörn Krag huomautti tästä samalla laskeutuen kyyryillensä lattialle haeskellen jälkiä.
— Varas on siis aivan rauhallisesti kulkenut ohitsenne taulu kädessä Se kuuluu uskomattomalta eli kuinka. Hänen on täytynyt tehdä sekä itsensä, että taulun näkymättömäksi.
Epätoivoissaan katsoi kristianialaissalapoliisi kattoa kohden ikäänkuin hän olisi uskonut että joku näkymätön enkeli oli lentänyt pois taulu siipiensä alla.
Ei voida väittää etteikö kaikki sekä konsuli, salapoliisi että metsänvartija olisi masentuneet. Heidät oli petetty jolloin mystillisellä ja tutkimattomalla tavalla.
Salapoliisin jatkaessa tutkimuksiaan, ja metsänvartijan vain seisoessa ja tuijottaessa tyhjää seinää kuin hän olisi nähnyt kummituksen, rupesi konsuli nappailemaan vielä ironisempaa säveltä.