— Ettekö aijo vangita toisiakin epäilemiänne. Esimerkiksi tyhmää palvelija raukkaa, joka teidän mielipiteenne mukaan arvostelee flaamilaisen taiteen korkealle, ettei hän kavahda tehdä varkauttakaan sentähden.
Voin soittaa hänelle, siten käy se helposti. Eikö totta, että teille on harvinaisen mukavaa soittaa väkeä jota aijotte vangita?
Konsuli soitti ja hetken kuluttua näkyi Sörenin lammasmaiset kasvot ovenaukeamasta.
— No, kysyi konsuli, sinäkö olet varastanut taulun?
Mutta Sören vastasi aivan samalla tavalla kuin oli ollut puhetta portviinistä tuijottaen samalla joka taholle ja kertasi:
— Taulun?
— Niin. Eli oletkos ketään nähnyt menevän tästä huoneesta taulu kädessä? Taulu joka on vähintäin sadantuhannen arvoinen, ymmärrätkö?
Mutta silloin hymyili palvelija taasen leveää ja tyhmää hymyään. Sitten sanoi hän:
— Taulun?
Kristianialaissalapoliisi kiihtyi niin tästä kaikesta tyhmyydestä ettei ollut kaukana että hän olisi rynnännyt palvelijan kimppuun ja antanut hänelle aimo selkäsaunan.