Konsuli jatkoi: — Jos te tahdotte vangita hänen, niin olkaa hyvä.
— Ei kiitos, vastasi Asbjörn Krag, ei vielä.
— Vai niin, eikö todellakaan. Ehkä olette ystävällinen ja ilmoitatte milloin aika on tullut, joten voin heti soittaa hänet.
— Kyllä kiitos, vastasi Krag, sanon sen kyllä.
— Voit mennä, sanoi konsuli palvelijalle ja tämä katosi.
Samassa hetkessä kuultiin jälleen kaihoisia säveleitä amerikalaisen huijauskeksinnöstä.
Hän soitteli edelleen konsulin talon edustalla olevalla avonaisella paikalla.
— Tahi soittajan! jatkoi konsuli leikkiä luodakseen. Ehkä haluatte vangita hupakko raukan — huudan hänelle heti akkunasta.
Asbjörn Krag aikoi vastata, mutta kuuli hän silloin puhelimen soivan konsulin työhuoneessa.
Konsuli meni sisälle ja vastasi: