Coloradolaisprofessori otti nyt voimakkaasti pari askelta taaksepäin ja koetti päästä vapaaksi, mutta ainoa täten saavuttama vaikutus oli se, että raudat leikkasivat ranteita, joten veri rupesi juoksemaan.
Krag vihelsi lähellä olleelle konstaapelille ja tämä kiirehti paikalle ja otti professorin kainaloonsa. Hän yritti tehdä vastarintaa, mutta konstaapeli oli vahva kuin karhu eikä kestänyt kauvaa ennenkuin hänen täytyi nöyrtyä ja antautua armoille.
Hän näytti kovin koomilliselta sillä hänen peruukkinsa oli irtautunut ja oli nyt vinossa oikealla korvalla. Peruukin alta pisti esiin lyhyeksi leikattu, punertava tukka. Mies rupesi myöskin kiroomaan ja vannomaan trondhjemin murteella.
Kuitenkin soitti soittokone edelleen "Geishan".
Se oli juuri alottanut iloisella säveleellä kun Krag veti revolverinsa ja voimakkaalla revolverintukin iskulla löi laatikon rikki.
Koneisto surisi, säveleet kuuluivat käheinä ja rosoisina ja lopuksi oli kaikki hiljaista.
Asbjörn Krag tarttui heti painavaan laatikkoon ja onnistui vihdoin murtamaan sen kokonaan.
Kaikkein ylimpänä oli kiinnitetty pieni täydellisesti uutta rakennetta oleva fonograafi, mikä ei suinkaan ollut "professorin" keksintö.
Muuten täytti koko tilan — van Dyckin oma muotokuva.
Konsuli, saadessaan nähdä kallisarvoisen taideteoksensa, huusi ääneensä ilosta.