— Hm, tietysti gramofoonilevyjen avulla.
Professori loi häneen kopean ja loukkaantuneen katseen.
— Gramofoni on erittäin kehno keksintö, sanoi hän, kovin kehno. Minä valokuvaan musiikkia, sir — auringon valon avulla, itse valoaaltojen avulla.
— Vai niin, se oli mielenkiintoista. Mitä aijotte te nyt tehdä
Norjassa?
— Valokuvata kauniita norjalaisia kansanlauluja. Oh, teillä ei ole aavistustakaan siitä, sir, mitenkä hulluja Amerikassa ollaan norjalaisista kansanlauluista. Kaikissa ohjelmissa on Griegin ja Svendsenin nimet. Niin, ja luonnollisesti Söderman ja Gade tietysti…
— Mutta Söderman ja Gade eivät ole norjalaisia.
— Vai niin. Silloin ymmärrätte te ehkä paremmin musiikkia kuin minä, joka olen musiikin professori Coloradon yliopistossa!
Vanha mies löi ylpeästi rintaansa, ja kaikki ympärillä olevat puhkesivat nauruun.
— No niin, huomautti Kristianialaissalapoliisi, hänkin nauraen, silloin en kannata teitä enempää. Mutta Söderman oli kuitenkin ruotsalainen ja Gade tanskalainen, vieläkö nyt väitätte.
Vanha professori ei vastannut tähän mitään. Oli selvää että Asbjörn Krag oli häntä syvästi haavoittanut epäilemällä hänen musikaalisia tietojansa ja hän alkoi hiljaa ja nyreänä askaroida laatikkonsa kera.