Naamio oli sellaisenaan mainio, mutta ei kuitenkaan niin hyvin tehty ettei Asbjörn Krag sitä voisi nähdä. Hän tarkasti hetkisen, mutta antoi sitten katseen kiireesti kulkea miehestä pois hänen soittokoneeseensa.
Professori ei ollut selvästikään huomannut, että Asbjörn Krag oli tarkastellut häntä.
— Geisha loppui nyt, ja ympärillä olijat osottivat äänekkäästi mieltymystään kauniista musiikista.
— Onko se teidän oma keksintö? kysyi Asbjörn Krag.
— Yes, sir, vastasi keksijä, minun keksintöni!
Hän nyökkäsi ylpeästi ja laski kätensä sen päälle ikäänkuin hän olisi tahtonut alleviivata, että tämä oli hänen mestarituotteensa.
— Miksikä kutsutte laitosta?
— Musiikkivalokuvauskoneeksi, sir.
— Mitä se merkitsee? Voitteko valokuvata musiikkia?
— Yes… niin… minulle se ei ole mikään taito.