"Kyllä. Se voidaan myöntää. Me tulimme aivan odottamatta."
"Luotatteko kreivinnaan?" kysyi Krag edelleen.
"Ehdottomasti", vastasi mr Anderson. Mutta vaihtoi samassa silmäyksen toverinsa kanssa.
"Niin, jos ei täydellisesti luota ihmiseen, on eräissä tilanteissa hyvin järkevätä tehdä yllättävä kohteliaisuusvierailu hänen luokseen."
"En voi ymmärtää", sanoi mr Anderson, huomattavasti ärsyttyneenä, "mitä tällä on kaulakoristeen varkauden kanssa tekemistä?"
"Ettekö haluakaan", kysyi Krag, "että hankin takaisin kaulakoristeen?"
"Kyllä, luonnollisesti", vakuuttivat molemmat yhdestä suusta.
"No, niin" sanoi Krag tyyneesti, "juuri siihen minä tähtään. Niin ollen, hyvät herrat, ei kreivinna aavistanut läsnäoloanne lainkaan, kun nousitte junaan Lilleströmmenissä? Missä oli kreivinna sillä hetkellä?"
"Hän seisoi ensi luokan käytävässä ja katseli akkunasta maisemaa."
"Katseli kaunista, norjalaista maisemaa", sanoi mr Inderdale uneksivasti.