"Lilleströmmen seutua", huomautti Krag, "pidetään rumimpana mitä pohjois-Europassa yleensä löytyy."
Mr Inderdale loukkaantui huomattavasti.
"Se on, mitenkä asian ottaa", sanoi hän "meille, kaukaa Villistä Lännestä, jotka rakastamme armasta kotimaatamme, on kaikki kaunista, vihreät lehdet, vihreät puut ja…"
Krag keskeytti hänet:
"Mitä sanoi kreivinna?"
"Hän ihastui ja tuli loistavalle tuulelle, kunnes punatukkainen ilmestyi", sanoi mr Anderson.
"Vai niin. Punatukkainen ilmestyi siis siellä. Mitenkä?"
"Se kävi näin", sanoi mr Anderson, "kun seisoimme ja puhelimme kreivinnan kanssa vaununakkunan luona ja väkeä meni ja tuli, muuttui kreivinna äkkiä vallan vimmatuksi. Kukaan ei voi kasvoillaan näyttää niin äkkiä vimmaansa kuin kreivinna. Tämän jälkeen sanoi hän, harmista vapisten: 'Herraseni, pyydän kerta kaikkiaan päästä teidän hävyttömästä tirkistelystänne'."
"Sehän oli hirveätä, ja kenelle osotti hän tuon vimmastuneen huomautuksen? Teille, mr Inderdale?"
Mr Inderdale ei vastannut vaan vetääntyi likemmä nurkkausta.