"Pöytä jossain syrjässä", sanoi hän, "kunnioittakaa minun moraalista vakaumustani."
Herrat lähtivät.
… Sillä aikaa, kun tämä keskustelu tapahtui Continentalissa, oli
Asbjörn Krag saanut kokea suuren hämmästyksen.
Kun hän kello kaksi saapui kalustettuun huoneustoon Drammensvejen 230, tapasi hän venakon yksin kotona, kuten oli odottanutkin. Hän otti Kragin vastaan kuten kaikki venäläiset ottavat vieraansa vastaan, välttämättömillä paperosseilla.
"Älkäämme hukatko aikaa", sanoi Krag heti, "olkaa avomielinen minulle.
Miksikä olette pettänyt molempia amerikalaisia?"
"Jos minä nyt kieltäydyn olemasta avomielinen?" kysyi venakko.
"Silloin ei mitään muuta", sanoi Krag nauraen, "kuin että minä yritän vakavasti löytää varkaan."
VI.
HISSI.
Venakko ei edes yrittänytkään peittää hermostuneisuuttaan ja suuttumustaan.