"Minä ajan edellä sinne", sanoi hän, "ja odotan hotellissa. Ilmoitan puhelimella tänne milloin saatte lähteä. Otan itse teidät vastaan hotellin sisäänkäytävässä."
"Mutta eikö häntä lasketa irti", sanoi Holmsen hämmästyneenä, "tämähän tuntuu vanginkuljetukselta."
"Kyllä", sanoi Krag, "hänet vapautetaan."
"Mutta mikä tarkoitus on kaikilla näillä varovaisuustoimenpiteillä?"
"Niin", sanoi Krag, "minä en kernaasti ota ihmisen kuolemaa omalletunnolleni. On kysymys hänen hengestään."
XII.
KUKA OLI MURHAAJA.
Puolituntia jälkeenpäin ajoi apulainen Holmsen autolla Hotel Raadhus Hospitsiin. Virkapukuinen portieri, mustatukkainen, harmahtavalla mustalla parralla, aukasi auton oven. Vaikka naamioiminen oli tehty hyvin, tunsi Holmsen kuitenkin virkatoverinsa Asbjörn Kragin. Venakko oli kuin huumauksissa. Ensin oli hän pelästynyt, kun hänelle ilmoitettiin, että hänet lasketaan ulos. Sen jälkeen oli hän pyytänyt tavata Kragia. Hänelle ilmoitettiin, että se ei käynyt päinsä, mutta Krag lähetti terveiset, että hänen ei tarvitse olla peloissaan. Tämä oli tyynnyttänyt häntä jonkun verran.
Valeportieri ajoi hänen kanssaan hississä ylös. Kun hän aukasi hissin oven rouvalle, kirkasi tämä ja vaipui kokoon. Muisto murhasta valtasi hänet. Hänellä oli varmaankin jonkinlainen tunne, että nyt hän itse saattoi olla vaarassa. Hissin hiljaa huristessa läpi kerrosten ylöspäin, sanoi Krag hänelle:
"Rouvani, se olen minä."