Hän tunsi äänen ja kun hän katsoi portieria silmiin tunsi hän tämän itsekin.
Venakko kävi iloiseksi ja hänen kätensä etsi etsivän kättä.
"Olen läheisyydessänne", sanoi hän, "teidän ei tarvitse pelätä mitään."
Tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Vera Lapudin oli saapunut hotelliin soi puhelin. Kysyttiin kreivinna Orloffia. Krag vastasi, että kreivinna kyllä oli hotellissa, mutta hän ei ottanut vastaan vielä puoleen tuntiin. Kysely tapahtui saksaksi ja Krag tunsi merimiespukuisen äänen. Tunnin kuluttua tulikin tämä ja kysyi kreivinnaa. Krag istui puolipimeässä portierikopissa ja saattoi, ilman ilmitulemisen pelkoa, vastata.
"Saatan teidät keskusteluhuoneeseen", sanoi hän, "ja menen kysymään jos kreivinna saattaa tulla alas."
Krag meni merimiespukuisen perässä rappuja ylös ja aukaistessaan ovea piti hän varansa ja asettui hämärään. Merimiespukuinen ei katsonut häneen. Kun he tulivat sisälle, kysyi Krag, kenenkä hän saa ilmoittaa ja kumarsi samalla hyvin syvään peittääkseen kasvojaan. Miehet olivat kahdenkesken.
Merimiespukuinen ei vastannut heti. Krag katsoi ylös. Samalla hetkellä ymmärsi etsivä, että hänet oli tunnettu. Venäläinen meni häntä lähemmäksi, hymyillen purevasti, vaan ei epäystävällisesti.
"Nimeni", mutisi hän ajatuksissaan, "nimeni…"
Tultuaan aivan etsivän luokse, katsoi hän tätä suoraan silmiin:
"Minä en ymmärrä teitä", vastasi hän, "mutta tunnen teidät: provokaattori!"