"Oletteko varma siitä?" kysyi Harald Vik.
"Ehdottomasti."
"Olkoon menneeksi, siis jään tänne ja turmelen kaikki teiltäkin, jollette edes koeta pelastaa tuota nuorta kuolemaantuomittua tyttöä."
Vanhus lähestyi norjalaista, mutta pysähtyi äkkiä.
"Onko tämä luja päätöksenne?" kysyi hän.
"On."
Vanhus tarkasti häntä.
"Näen, että olette sokaistu", sanoi hän. "Niinpä on hyvin mahdollista, että minun on pakko tehdä vielä yksi murha, ennenkuin lähden vankilankatolta."
Tästä hetkestä alkaen norjalainen tiesi henkensä olevan vaarassa.
Vanhus oli kerrassaan häikäilemätön. Sitä paitsi oli hänellä revolveri viittansa taskussa, ja revolverissa oli vielä neljä panosta. Harald Vik oli täydellisesti suojaton. Hänet voitiin ampua kuin koira. Kunpa hän edes keksisi keinon, jolla saisi viekoitelluksi itselleen vanhuksen revolverin.