"Riisukaa viitta yltänne", huusi hän, "ja tukahduttakaa tuli sillä!"
Vanhus huomasi, että norjalainen oli oikeassa, ja riuhtaisi viitan yltään. Hän heitti sen tulen päälle. Harald Vik auttoi häntä sammutustyössä, niin että tuli oli tukahdutettu hetken perästä.
Kun vaara oli ohitse, sanoi norjalainen ryömiessään kiireesti ulos:
"Täällä me pian kuolisimme ilman puutteessa."
Savu kirveli kovasti hänen kasvojaan. Pian saapui tiedemieskin katolle.
Hänellä oli mukanaan viitan jäännökset.
"Viitta on tietysti pilalla?" kysyi Harald Vik.
"Likipitäen", vastasi vanhus ja näytti vaatekappaletta. Liekit olivat polttaneet siihen suuria reikiä, ja se haisi jo kaukaa palaneelta.
"Mutta se ei ole niin pilalla", jatkoi hän, "etten vallan hyvin voisi käyttää sitä".
Ja hän puki viitan ylleen. Nyt hän oli vielä hassumman näköinen kuin ennen.
Harald Vik seisoi jonkun askeleen päässä ja odotti, että vanhus huomaisi jotain.