"All right!" vastasi Harald Vik.
Hän ryömi ylöspäin sen verran, että kuolemaantuomittu pääsi aukosta sisään. Harald Vik arveli nyt, että mies mahtoi olla tavallista pienempi, koska hän ryömi aukosta kevyesti ja ketterästi kuin kissa.
Ennenkuin hän sulki rautaoven, kysyi kuolemaantuomittu:
"Tekö siis karkasitte viime yönä?"
"Niin, minä."
"Mutta ette päässyt muurin yli köysiportaita myöten?"
"Ei, en päässyt niin pitkälle, ylimääräinen kierros nosti tien pystyyn."
"Ja nyt on ovien luona ja pitkin muuria asetettu kaksinkertainen määrä vartijoita. Ei siis kannata toistaiseksi yrittääkään lähteä pakoon."
Sitten hän löi rautaoven lukkoon.
"Kiirehtikää ylös", kuiskasi hän, "minä tukehdun tässä pimeydessä".